Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 24. huhtikuuta 2014

Auringonsäde osuu risukasaan

Nyt on parempi kirjoitustyökalu pystytetty käyttöön. Josko tekstikin sitten paremmin ..

Nukahdin äsken. Heräsin puhelinsoittoon. Ehdin kokea, että pystyn nukkumaan. Olin murehtinut ensi yön sujumisesta, nukkuminen suutaan jatkuvasti kostutellen lienee mahdotonta, ainakin minulle.

Illalla sain vahvaa särkylääkettä ennen iltapalaa. Tavoitteena oli, että syöminen sujuisi paremmin. Siltä osin näin kävikin, että suu kesti selvästi paremiin syömisen aiheuttamaa kipua suussa. Tämän sarjan kipulääkkeet ovat yleensä obiaatteja. Niin tämäkin. Tein siis tripin. Olin huoleton höntterö, mikä oli sinänsä mukavaa. Takapakki tuli illalla, sillä suuni oli äärettömän kuiva ja niinpä minä kostuttelin suutani pitkin viime yötä. Koin ehkä myös jonkinlaisia hallusinaatioita, kun todellisuus ja muu tuntui oudosti kietoutuvan yhteen yöllä. Sellaista tapahtuu tavallisissa unissakin, mutta jotakin eriyistä tässä kokemuksessa tuntui olevan.

Tänään olen kostutellut suutani väsymykseen asti. Kun lirauttalen pienireikäisestä nokkamukista jäätävää vettä eri puolille ikeniäni ja kieltäni, saan pidetyksi yllä raikasta tunnetta koko suussa. Vähän kuin pieni puudutus. Se on jatkuvaa puuhaa.

Kun siskoni soitti, elvyttelin suutani parempaan puhekuntoon samalla, kun keskustelimme. Nämä suuoireet nimittäin haittaavat puhumistakin, enkä tarkoita vain äänen volyymia.

Olen saanut kaksi pussia punasoluja. Hemoglobiinini on ollut niin heikko.

Tutkimuksen johtajaprofessori piipahti.Myöhässä. Sairaalatyö on sellaista. Vaimonikin oli määrä olla mukana, mutta harmillisesti hän oli juuri lähtenyt.

Minulle ensi viikolle kirjatut hoidot siirtyvät eteenpäin. Tämän vakautusjakson jälkeen saan palautua rauhassa kotona ensi viikolla.¨Hoito-ohjelman loppujaksojen ei pitäisi olla näin rankkoja kuin nämä kaksi ensimmäistä, mutta varmaahan se ei ole.

Elämä on viime aikoina ollut melkein pelkkää kokeilemista ja kun tulokset mitataan minun suullani, olen käynyt varovaiseksi. Minulle ehdotettiin bioXtra-geelisuihkeen kokeilemista. Suostuin. Liian voimakas maku. Ei taida toimia. Tätä on ehdotettu sitten vielä painokkaammin. Sairaanhoitaja sai minut kokeilemaan kunnolla ja kyllä aine tosiaan tuotti kosteuden tunteen suuhuni vartin ajaksi.

Suostuin myös kokeilemaan puudutegeeli Xylocainia. Kyllä, se auttoi minua iltapalan nauttimisessa.

Päivän superkonsti oli varmaan se, että kokeilin päivällissoppien syömistä vaimoni tuomilla pilleillä.
Pystyin syömään suuren osa sosekeittoa, joka maistui liian vahvalle. Pillillä pystyy siirtämään tavaran niin lähelle nielua ettei maku ehdi haittaamaan. Pillillä söin kauravelliäkin sen minkä söin. Tässä tapauksessa maku ollut ongelma, mutta uskokaa tai älkää, lusikka tuntuu kauhean metalliselta suussa ja sillä voi kovin kömpelösti asetella ruokaa suuhun. Pillillä voi ohittaa monta haavaumaa.

Aikovat antaa minulle yöksi sitä vahvaa särkylääkettä, puolta pienemmän annoksen kuin eilen. Tuleekohan surrealistinen yö.









Ei kommentteja: