Kuuluu ihan hyvää. Suuni elpyy pikkuhiljaa. Ikeneni eivät enää pistele jatkuvasti. Voin huuhdella niitä jäävedellä reilusti holvaamalla eikä minun tarvitse tyytyä varovaiseen pipettiaskarteluun. Suuni iho pysyy jo itsestään hieman kosteana.
Söin päiväkahvilla suuren osan omenapiirakkapalastani. Pieniä palasia lusikalla suuhun. Oheinen jäätelö oli tietysti helppo nakki. Lusikoin myös jonkin verran kahvia suuhuni. Pääsin vähän normaaleihin makutunnelmiin.
Oloni on kohentunut muutoinkin. Varmaan hemoglobiinini on parantunut ja valkosolujeni määrä nousussa.
Eipä tässä tämän kummempaa ...
2 kommenttia:
Onpa ollut mukava lukea pitkästä aikaa hyviäkin kuulumisia. Päivittäin käyn blogisi lukemassa, mutta kommentointi tahtoo jäädä vaikka ajatuksia herättävätkin nämä kirjoitukset. Hyviä vointeja!
Lämpimät kiitokset sinulle anonyymi!
Lähetä kommentti