Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Elämää neulatyynynä

Palasin eilen sairaalaan. Sain pian kanyylin käteeni ja aloin saada suolavettää, jolla huuhdellaan elimistöäni. Se jatkui läpi yön.

Nyt saan metotreksaattia. Sen jälkeen katsotaan, miten arvoni palautuvat ja maanantaina saan loput myrkyt.

Neulatyynynä oleminen on tavanomaista hoitoon kuuluuvaa rutiinia. Verikokoeita otetaa usein ja tiputus on perushoitoa. Tänä aamuna tippakone vikisi jatkuvasti ja syyksi osoittautui, että kanyyli ei ollut ihan paikoillaan.

Hoitaja yritti saada sitä kohdilleen, löysi suonen, mutta ei toiminut. Yritti toisesta kohtaa ja lopulta tiputus saatiin toimimaan.

Kävin tapaamassa erästä vanhaa tuttuani kuudennessa kerroksessa. Hän istui siellä päiväkeikalla tiputuksessa. Hänen naapurinsa söi jääpaloja, joita sai hoitajilta. Jääpalat saattaisivat auttaa minuakin ja kysyinkin asiasta lääkärikierroksella. Ei ole kuulemma tapana osastollani. Niitä kuulemma annetaan jonkin rintasyövän hoitoon liittyvän myrkyn yhteydessä. Lääkäri lupasi jutalle asiasta jonkun kanssa. Jospa minäkin saisin niitä.

Kanyylini ei oikein pidä noista kävelyreissuista eikä edes siitä, että sängyssä nostan kyseistä kättä patjalta.

Kanyyli alkoi äsken taas piiputtaa. Hoitaja totesi, että metotreksaattia oli tippunut aika vähän. Yritän nyt pysytellä sängyssäni ja lepuuttaa kanyylikättäni patjalla.

Ei kommentteja: