Suihku tekisi gutaa, mutta joudun odottamaan seuraavaa tiputuspussin vaihtoa. Kanyyli voidaan peittää muovihanskalla suihkun ajaksi. Samalla yöpuku sukat ja muut sieveasusteet pyykkiin ja kaapista ikikiertolaisia tilalle.
Olen nyt kolmen hengen huoneessa, jonka vessaeriö on tuossa mainitussa suihlutilassa. Mittailen taas virtsojani, joten siellä nimikoitu mittapotta odottaa. Kuivasta miehestä hitaasti irtoaa. Ehkä minä tästä vielä kostun. Soisin sen suussa tuntuvan. Juominen yhä sitä mitä on. Tiedän loistavan keinon raitistumista tavoitteleville, mutta se olisi aivan liian julmaa.
Hoitaja vapauttikin minut lennosta suihkuun. Kun kokoni on kerran muuttunut, tutkailin uutta kevätdandylookia. Valitsin kostyymiini ensin mukavan tukevan T-paidan ja -housut. Tuovat ryhtiä päällikerrokseen, joksi sommittelin varhaiskevään vihreän yöpuseron ja sitä alhaalta kuosittamaan vähän pehmeämmän sävyiset yöhousut. Asun kruunaa aniliiniaamu-unelma ja kevätmiehellä on tietenkin jalkineinaan valkoiset sandaalit. Kelpaa dandyn tuota käytävää spatseerata.
Kysyin lääkäriltä miten parralleni mahtaa käydä, jos tukka kerran katoaa. Voi jäädä tai sitten ei. Vaimoni on partaveitsen käyttöä ehdotellut, mutta kattoo nyt sit. Ei, kyllä tämän kevään dandylla on parta.
Sairaalapastori kävi pikaisesti esittäytymässä. Hassua kun kuvittelin hänen olevan huoneessa olevan toisen potilaan ja tämän kumppanin vieras. Heidän pukukoodinsa ottaa selkeästi kantaa papin tapaamisen tarpeellisuuteen.
Vanhempi ja nuorempi kelaneuvoja kävivät. En käsittänyt juuri mitään, mutta juuri siksi he tärkeitä ovatkin. Ymmärsin, että syöpäpotilaalle on erilaisia työn ja eläkkeen yhdistelmiä tarjolla ja ne voivat olla hyvinkin harkinnanarvoisia, tarpeellisia ja toimivia. Jospa syöpä paranee, mutta voimat eivät palaa?
Mitä sitten tehdään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti