Sairaan rakas elämä
Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Parta häviää itsestään
Parta on kadonnut suurelta osaltaan itsestään. Joitakin harmaita haivenia on jäljellä siellä täällä ja korvien edessä jotakin pulisongintapaista.
Ei ole päälakeenkaan juuri sänkeä kasvanut. Menee elämä helpoksi näiltä osin.
Minuun on pumpattu valtavasti suolavettä. Sen alkoi jo kyllästyttää, kun en juuri hikoile ja ylimääräinen neste haluaa ulos. Sitä vessakäyntien määrää.
Sain myös myrkkyannokseni. M-poikani toi minut sairaalasta kotiin kuuden jälkeen illalla. Olo on vielä aika hyvä. Tunnen suuni herkistyneen voimakkaille mauille, vaikka lääkärin mielestä siellä ei näkynyt mitään erityistä.
Saapa nähdä vähenevätkö valkosoluni, mikä merkitsisi hirveää väsymystä. Senkin kanssa luulen jaksavani, jos vain suu pysyy kohtuullisessa kunnossa.
Sain jalkojani ja käsiäni varten todella tymäkän reseptin tänään. Ceralan Plus - Hoitava Perusvoide. Miten voivatkin kirjoittaa noin huonoa suomea purkkiin?
Levitin ainetta mainittuihin raajoihin kotiin tultuani. Nyt hilseilleet käteni ovat melkein kuin niissä ei olisi ollutkaan ja jalatkin tuntuvat paremmilta.
Eilen kävi J-poikani pikkuistensa kanssa vierailuilla. Näistä vanhemmat toivat papalle virpomisvarret. Heidän jälkeensä kävi vanha ystäväpariskunta, joiden tuoma kukkakimppu on toisessa kuvassa. Sain kaikki siirrettyä kotiin. Kukkakimppua varten löytyi oikein varta vasten suunniteltu muovipussi, johon sai vettä ja jonka pystyi kiristämään kiinni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti