Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 1. toukokuuta 2014

Hiljaiseloa


Tunne omista voimista vaihtelee saman päivän sisällä. Välillä tuntuu, ettei jaksa juuri mitään. Silloin on syytä ottaa nokoset. Välillä taas jaksaa nousta jaloilleen ja vähän puuhastellakin. Oikeastaan on vaikea tiedostaa, mitä jaksaa. Noustuaan, ehkä jaksaakin hieman enemmän kuin luuli. Lähtiessäni liikkeelle istuttuani muiden seurassa, saattaa horjahdus yllättää.

Kaksi lastenlasta on ollut tänään mummolassa. Vaimoni kävi heidän kanssaan kaupungilla katsomassa vapun viettoa.

Olen nukkunut, lueskellut ja sommitellut uutta maalausta.

 Kirjoitin aiemmin CPAP-laitteesta, jota minun pitäisi käyttää uniapneani vuoksi aina nukkuessani. Laite on ollut jonkun aikaa käyttämättömänä.

Nyt kun suuni on paremmassa kunnossa, minun on varmaan syytä taas alkaa nukkua snorkkeli naamalla. Yölliset hengityskatkot rasittavat voimakkaasti fysiikkaani ja aiheuttavat osaltaan väsymystä. Kun saamani myrkyt vaikuttavat samoin, on hyvä tehdä jotakin sille, mille voi tehdä.






Ei kommentteja: