Olen hyvin iloinen, kun työkaveri kävi vierailulla tänään. Juttelimme kaikenlaista, toki työasioistakin. Kuulumisia. Arvostan kovasti.
Olimme viestitelleet teemasta mindfulness, jolla tarkoitetaan tietoisen läsnäolon harjoittamista. Työkaveri kertoi aiheesta lisää. Hän sanoi, että sitä käytetään myös kipujen hallitsemiseen. Sillä ei voi poistaa kipuja, mutta tietoisuuden harjoittaminen hyödyttää silti niidenkin suhteen.
Voisin kuvitella, että tällainen harjoitus auttaa, kun kanyylille tai selkäydinpiikitykselle etsitään paikkaa. Tosin en tosin ymmärrä logiikkaa. Tarkoituksena on keskittyä siihen, mitä ollaan tekemässä. Jos ajatus harhaantuu, pitää palata siihen missä oltiin. Jos ajatus harhaantuu uudeestaan, taas palataan. Pitää miettiä, miksi ajatukset harhaantuvat. Minulle homma voi olla haastavaa, koska olen hajamielinen.
Luulisi, että mainituissa tapauksissa oleminen helpottuu, kun ajatukset harhailevat. Sain lainaksi kirjan (Jon Kabat-Zinn: Kutsu tietoisen läsnäolon harjoittamiseen) aiheesta. Jos sieltä löytyisi logiikka.
Asialla näyttää olevan juurensa buddhalaisuudessa. Ajattelen, että harjoitteita voi käyttää ilman tuota ideologista yhteyttä, kuten voimisteluharjoituksia.
Työkaveri lupasi tulla uudestaan käymään. Pitää varmaan kokeilla.
Valvoin viime yönä kolmen neljän tienoilla. Ehkä olisin voinut rentouttaa itseni jollakin harjoitteella.
Fyysiset voimat ovat yhä vähäiset. Asiat lienevät kuitenkin kunnossa, koska olen käynyt maanantaina ja tänään verikokeissa. Tulokset nähdään Syöpäklinikalla. Reagoivat, jos on tarpeen.
Huomenna menen Kirralle TT-kuvaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti