Todennäköisyyksiä

Serkkuni oli laittanut alla olevan "ruiskumestarikuvan" äidin suvun FB-sivulle eilen. En muista ennen nähneeni sitä. Kastelen siinä mummolan pihan kasvimaata Porissa ehkä vuonna 1959. Ylempi kuva on otettu kotona Ylitorniolla. 50-lukua sekin.



Söin äsken kokonaisen appelsiinin. Suuni on siis kunnossa. Ruoka maistuu erinomaisen hyvin. Makuaistissa voi olla jotakin pientä. Kahvi ei oikein maistu paitsi makean kanssa. Ei se nyt tavallisestikaan niin hyvää ole.

Tänään on ollut aika hyvä päivä, mutta ei eilisen veroinen. Olen ollut voimattomampi.

Huomenna alkavat tositoimet aamulla kello yhdeksän, jolloin menen Syöpäklinikalle tiputukseen. Varmaankin kuudennessa kerroksessa, jossa huoneissa hienoja nahkatuoleja tiputuspotilaita varten. Sitten tulen kotiin. En tiedä kauanko kestää. Tiistaina ja keskiviikkona uudestaan.




Saa nähdä millaiseksi vointi menee. Huolestuttaa.

Olen lukenut Lymfoomapotilaan opasta. Oma syöpäni on non-Hodgkin-lymfooma (diffuusi suurisoluinen B-soluinen non-Hodgkin-lymfooma), josta kokonaan paranee 45-75 prosenttia sairastuneista. Näitä on Suomessa tuhatkunta tapausta vuodessa). Vaihteluväli tuntuu suurelta. Tyypin alalajeilla on varmaan erilaiset ennusteet.

Omissa papereissani sanotaan uusiutumisvaaran kohdallani olevan 30-50 prosenttia.

En oikein tiedä, miten noita prosentteja luetaan. Sanotaan, ettei tämä non-Hodgkin katoa koskaan. Se vain ajetaan nurkkaan ja yritetään pitää siellä. Ehkä tällainen tilanne tarkoittaa parantumista kokonaan. Vuosia siihen täytyy mennä ennen kuin voidaan todeta kokonaan parantuneeksi.

Luulisin, että ensimmäisestä hoito-ohjelmasta selviää suurin osa ja lopullinen tilanne selviää sitten jatkossa. Eräässä Inhimillisen tekijän lähetyksessä oli mukana nainen, jolla oli edessä neljäs hoito-ohjelma. Hänellä on rintasyöpä.

Huomenna Meikkuun.

Tulta päin!