Kävin Meikussa saamassa annoksen sytostaattia. Vanha suoni oli käynyt hitaaksi, joten hoitaja hylkäsi vanhana kanyylin ja etsi huolellisesti uuden suonen. Jumituin seuraamaan kenraali Puheloisene haastattelua televisiosta, mutta ehtipä pistohaava umpeutua.
Hyppäsin kolmeysidösään ja ajoin Kamppiin. Kirppispäivä oli levittäytynyt kaupunkiin. Hortoilin lämpimässä kesäsäässä Kiasman kahvilaan nauttimaan cappucinoa ja korvapuustia. Tutkin löytyisikö voimassa olevaa bilettiä ja kyselin, mitä näyttelyitä menossa. Biletin päivämäärä 13.1.2014 osoittautui päättymispäiväksi, joten ostin uuden vuosilipun.
Tarjolla olisi Marimekkoa, AlfredoJaaria ja Kiasma Hits, jonka olen jo nähnyt, mutta ei se mitään.
Marcus Kåhren teos "nimetön" hätkäyttää edelleen. Saavut tilaan, jossa on pöytä, jonka yläpuolella on peili, tuoli ja takana rahi. Kesää hetken huomata, että peili ei olekaan peili vaan tyhjä aukko, jonka takana on täsmälleen peilikuvaksi tehty tila. Harhan paljastuminen muistuttaa lumouksen paljastumista.
Kimmo Schroderuksen Laajentuja on vaikuttava. Se on hirviömäinen laite, joka voidaan asentaa tilaan kuin tilaan. Schrodeuksen kotisivun kuvassa sitä näytetään kuljetettavan rekan lavalla. Laite tuntuun tarraavan supermiesmäisellä voimalla ympäristöön ja jännittävän sitä ratkeamaisilleen.
Jos haluat nähdä aitoa Yves Kleinin sinistä, näyttelyssä on Kleinin påienehkö Samothrakeen Nike, josta näet kuvan tässä Leenan blogissa.
Chileläinen Alfredo Jaar opettaa meitä lukemaan mediaa. Miksi Afrikan kärsimykset näkyvät niin harvoin eturivin lehtien kansissa?
Jaarin teos "Miljoona Suomen passia" on vaikuttava klassikko. Se oli jo ARS 95 -näyttelyssä. Näepä miljoona passia siististi pinottuna kokonaisuutena! Jaar oli kuullut Suomen nuivasta maahanmuuttopolitiikasta. Hän sain luvun miljoona, kun kuvitteli 20 prosenttia viisimiljoonaisesta kansasta ulkomaalaistaustaisiksi. Mietipä millaisia arvoja erä tämänhetkisistä plus miinus 20 prosentin kannatuksen puolueistaedustaa.
Tärisyttävin Jaarin teoksista on "Hiljaisuuden ääni", jossa Jaar esittää eteläafrikkalaisen Kevin Carterin elämänkerran tekstimuodossa ja järkyttää katsojaa näyttämällä Carterin tunnetuimman kuvan, jossa korppikotka väijyy nälkiintyvää tyttöä, ja kertomalla, että Carter sai kuvasta Pulizerin, mutta teki seuraavassa kuussa itsemurhan. Hän ei kestänyt vertailua korppikotkaan, kun hän vain keskittyi kuvaamaan eikä auttanut tyttöä. Kukaan ei tiedä, miten tytölle kävi.
Tulin kotiin. Kuulin, että imuri on rikki.
Suuhuni on tullut kalvo iholle. Kortisoonista kai. Vaikuttaa oudosti syömiseen. Ei oikein haluta. Jäätelö maistuu kuin muovin takaa, kaalikeitto on oikein hyvää. Kummallista.
Venäjä nousi loppuotteluun. Hyvin karvattu. Mukavaa ajankulua. Kuinkahan käy Suomelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti