Pitkä tuntuu olevan viime hoitojen häntä. Pikku liekillä elämä lipattaa, mutta lipattaa kuitenkin.
Kävin tyttären seurana hakemassa pikku neidit toisesta mummolasta. Vaikka istuin vain autossa, olin aivan uupunut, kun palasimme. Kiva kuitenkin, kun saimme säpinää kotiin.
Elämä on jumittunut makailemiseksi, nukkumiseksi ja syömässä käymiseksi. Kyllästyttää. Olen ollut aikeissa osallistua kouluni päättäjäisiin huomenna, mutta jos vointi on tämä, tuskin voin.
Veriarvot voivat olla matalalla ja infektioriski koholla. Noin tuhannen hengen väenpaljous voi olla syytä välttää nyt.
Menen aamulla verikokeeseen. Perästä kuuluu, jos on aihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti