Dagen efter

Yhdeksänvuotiaan tyttärentyttären ...

Dagen efter tarkoittaa krapulaa, jota minulle ei ole milloinkaan, koska en käytä alkoholia. Tämänpäiväinen energialataukseni on vähäinen, koska ilmeisesti saamani kortisonin ja eilisen hyvin virikkeellisen päivän seurauksena en nukkunut juuri ollenkaan viime yönä. Näilläkin saa aikaan dagen efterin tapaista.

Hoitojen jälkeen kirjoittelin tätä blogia kotona, jälkipiiriä alkoi saapua paikalle ja piknikeväitä rakentua. Nyt sain nokkosia myös Loviisan Isnäsistä.

Kivinokasta aiemmin nokkosia tuonut naapuri rouva tuli nyt varsinaisena syntymäpäivänä tuomaan onnittelukortin ja suklaarasian ja tapahtui pikku kommellus. Olin vaihtanut sortsit lämpimässä ulkoilmassa tapahtuvaa piknikkiämme varten, mutta en ollut viitsinyt vielä virittää henkseleitä enkä vyötä. Niinpä housut putosivat kesken luovutustoimituksen. Naapuri, kokenut ihminen, on varmaan kummempaakin nähnyt.

Menimme yhdessä yhtiömme varsin hyvin viisikymmenlukuisen ilmeensä säilyttäneelle pihamaalle viettämään juhlia. Herkullisia piirakoita ja muuta suulle suopeaa. Keinumista, liukumista, hiekkalaatikkoleikkiä. Kaksi poikaani pelasi rajua fudista muksujen kanssa.

Videon innoissani tapahtumia, kun kameran latauskaapeli oli taas löytynyt. 

... onnittelukortti

Ilta alkoi viiletä ja pelkäsin, että vilustun. Yli kolmekymmentäkahdeksanasteinen kuume tietäisi lähtöä Meikun päivystykseen ja sitä en halunnut kokea uudestaan. Vaikka jälkipolvea saapui vielä näikin myöhään muuttohommistaan, nousin varmuuden vuoksi kotiin ja menin peiton alle. Onneksi tautia ei tullut.

Olin nähnyt osastolla pätkiä Ylen ohjelmasta Pelastetaan duunit ja kiinnostunut. Kaivoin ohjelman esiin Areenasta ja totesin sen olleen toisen osan. Katsoin molemmat osat. Olen ollut aikaa sitten toistakymmentä vuotta liike-elämän palveluksessa. Se oli monipuolista, kiinnostavaa, jännittävää, erittäin vaativaa ja rajua. Ohjelmat veivät minut takaisin liike-elämään, jota rakastan ja pelkään.

Olin yhdeksänkymmentäluvun laman aikaan talouspäällikkönä yrityksessä, jonka omisti sen toimitusjohtaja, esimieheni. Lama puri ankarasti. Olin alkuun johdon edustajana mukana sopeutustoimissa. Eräänä perjantai-iltapäivänä menin kutsuttuna toimitusjohtajan luoksen. Aiheen arvaatte.

Lähdin viiden lapsen isänä ja kotiäidin puolisona kortistoon laman aikana. Olimme asuntovelkaisia. Onneksi pääsin opiskelemaan ja yhteiskunta piti meistä huolta. Vuoden päästä pääsin töihin opettajaksi. Sillä tiellä olen edelleen.

Kunnioitan noita yrityksiä, jotka ovat avanneet taantuma-ajan ahdistuksensa katsojille noin avoimesti. Yritykset ovat aika pieniä. Omistajat ovat kasvollisia ja mukana arjessa. Muutokset yrityksen ulkopuolisessa yhteiskunnassa voivat röykyttää tällaisia yrityksiä nopeasti ja rajusti. Omistajapuolella pelätään elämätyön valumista hukkaan ja palkansaajapuolella oman elatuksen murenemista. Tummia pilviä ajelehtii ilmassa. Salamoita saattaa välähdellä erilaisten intressipiirien rajoilla. Pelko ahdistaa. Vaikeita päätöksiä joudutaan tekemään. Vaikka kaikki tehtäisiin oikein, yritys voi silti sortua.

Kuhunkin yritykseen on palkattu konsultti auttamaan. Olen työvuosieni aikana ollut mukana hyvin monenlaisissa konsulttien toteuttamissa koulutuksissa. Journalismista on sanottu, että alalla pätevöidytään ilmoittautumalla. Konsulttien suhteen tilanne on sama.

Konsultteja pilkataan usein ja heidät niputetaan puheissa yhdeksi joutavaksi laumaksi. Totuus on, että yritykset sekä muut organisaatiot tarvitsevat konsultteja ja ansiokasta konsulttityötä tehdään paljon. Kokemukseni mukaan sitä muutakin on. Olen joskus joutunut hyvinkin eriskummallisiin koulutustilanteisiin.

Ohjelman konsultit ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta vaikuttavat kahden ensimmäisen jakson perusteella päteviltä ja lupaavilta. On todella kiinnostavaa seurata sarjaa eteenpäin. Toivottavasti konsultit, yritykset työntekijöineen ja omistajineen pärjäävät.

Jos et ole joutunut pienen ja keskisuuren yritystoiminnan äärimmäisen vaativan toiminnan kanssa tekemisiin, suosittelen lämpimästi sarjan seuraamista. Voit oppia jotakin todella uutta elämästä.

Yrityksissä taistellaan ja minä taistelen oman sairauteni kanssa. Omalla tantereellani panokset ovat isommat, mutta kunnioitan suuresti niitä, jotka ponnistelevat yrityksissä hyvin paineikkaissa ja nopeasti muuttuvissa olosuhteissa säilyttääkseen omansa ja työtovereittensa - olkoon palkollisia tai omistajia - elämien taloudellisen turvan.

Nyt kun oma taisteluni näyttää selvästi johtavan hyvään lopputulokseen, mieleeni on tullut sodasta palaavat miehet. Osan heistä sanotaan kärsineen omantunnon tuskia sen vuoksi, että he jäivät henkiin, mutta kaikki eivät. Minulla on ollut samantapaisia ajatuksia. Minä sain tietokonetomografiassa erinomaiset tulokset. Sitten on niitä, joilla parantavat hoidot lopetetaan, koska tuloksia ei ole.

Ohjelmien jälkeen juttelimme tyttäriemme kanssa syvällisiä. Kun sitten yritin nukkua, uni ei tullut. Odotin ja odotin. Viiden tienoissa aloin lukea vaimolta saamaani syntymäpäivälahjakirjaa Nelson Mandelan omaelämäkertaa Pitkä tie vapauteen. Järkäle se on, 902 sivua, mutta teksi juoksee ja sisältö on kiinnostavaa. Luin noin tunnin.

Kun herätysaika alkoi lähestyä, uni alkoi tulla lähelle. Hörvähdin ehkä vartin ennenkuin kännykkä hälytti.

Kävin saamassa annoksen etoposidi -nimistä solunsalpaajaa. Saan sitä huomennakin. Sain kuulemma eilenkin, joten luettelossani on virhe.

Olen nukkunut pätkiä päivällä. Yritän vieläkin yhtä pätkää, mutta varon nukkumasta illalla varjellakseni ensi yötä.