Suomenlinnassa oli mukavaa, kun oli pyörätuoli mukana ja minäkin pääsin kävelyille mukaan, kun halusin. Nyt olen aika sidottu kotiin ja petiini. Vaimoni terveys ei anna myöten pyörätuolin työntämiseen. Samalla hänkin tule sidotuksi kotiin. Tosin pääsee hän täältä lyhyehköille reissuille. Kyllä minä niiden aikana kotona pärjään.
Se että joutuu olemaan sidottu potilaaseen ja tämän hoitamiseen, on kova paikka kivulloiselle ja uupuneelle ihmiselle. On inhimillistä, että ei aina pysty olemaan hiljaa.
Minun haasteeni on paitsi se, että olen kotiin sidottu, myös se, että minun pitäisi yrittää olla tuntematta itsensä kuormaksi tai se, että osaisi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulon, kun vaimolla on huono päivä. En minä näissä aina onnistu.
Viime yönä näin paljon unia. Osa oli painajamaismaisia. Yksi oli romanttinen. Siinä olin mukana jonkinlaisena aktiiviseurakuntalaisena jumalanpalveluksessa, joka pidettiin jossakin Puistolan tai vastaavan paikan kirkossa. Unen mukaan olin tosin itsekin pappi, mutta siviilinä paikalla. Kuitenkin henkilökunnan joukossa. Siellä oli jokin erityinen teema. Yhtenä numerona oli, että vammaiset tai vastaavat esittivät näytelmän. Sisällöstä en osaa sanoa, mutta sen täytyy olla ollut raamatullinen. Osa esiintyjistä oli peukalon mittaisia. Paikalla oli myös runsaasti seurakunnan henkilökuntaa. Yksi oli viehättävä ruotsinkielinen naispappi, johon ihastuin ja jolta koin saavani vastakaikua. Ei tämmöistä saa tapahtua, toisen naisen aviomies kun olen.
Kirkossa oli materiaalia, jossa kerrottiin uimatapahtumasta, jossa uimarit polskisivat parin kilometrin matkan jonkin hyvän asian puolesta. Tempauksen oli määrä tapahtua aika pian jumalanpalveluksen jälkeen. Minä innostuin ajatuksesta, mutta en ensin saanut selville paikkaa. Kun sain sen selvitettyä, olin kuitenkin viisastunut ja tullut ajatelleeksi, etten minä voi syöpäsairaana uida tuollaista matkaa, vaikka rantojan myötäiltäisiinkin. Vesikin oli aika kylmää.
Kun poistuin kirkosta ja lähdin autolle, näin ihastukseni kohteen pitävän myyntipöytää kirkon ulkopuolella. Jonkin hyvän asian vuoksi varmaankin.
Kun ajelin pois paikalta tulin ajatuksissani ajaneeksi jonkin juna-aseman parkkihalliin ja pysäköineeksi autoni sinne. Sitten en tietenkään löytänyt sitä vaikka kuinka ramppasin. Jossakin tapasin yhden messussa olleen nuorukaisen, joka oli heti tietoinen autoni merkistä. Hän oli sitä mieltä ettei sitä kannata etsiä, kun bensatankin kohtaakin oli potkittu.
Yhdessä unessa olin isolla metroasemalla. Vaimonikin oli siellä. Hän oli onnistunut saamaan erityistietoja aseman turvajärjestelyistä. Esimerkiksi hissin, jonka seinä oli tietyn värinen, seinä olikin ovi. Sitä kautta voitiin siirtää ruumiit pois, kun oli tapahtunut onnettomuus. Kokeilimme tietysti ovea. Se näytti vievän paikalliseen K-kauppaan. Eräässä isossa aulassa tuli jokin henkilökunnan edustaja antamaan lisäopastusta vaimolleni. Sisällöstä en osaa sanoa.
Jossakin unessa minä kävin ostamassa metroaseman yhteydessä olevasta kaupasta C-kasetin. Tarvitsin sitä, koska minulla oli jokin vanha tärkeä kasetti, joka oli jollakin tavoin viallinen. Tarvitsin siihen kai ruuveja, joita saisin uudesta kasetista.
Taisi olla muitakin unia, mutta muistikuvat ovat hatarat ja osan olen varmaan jo unohtanut.
Jos joku osaa näitä tulkita, tässä olisi tilaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti