Söimme yhdessä riisipuuroa jouluaaton aamiaiseksi. Sitten lähdimme Turkuun seuraamaan joulurauhan julistusta. Olin ensimmäistä kertaa paikan päällä. Joulutapoihimme on kuulunut tämän seremonian kuunteleminen radiosta.
Kun tulimme Turkuun kaupungin yllä lensi helikopteri varmistamassa turvallisuutta. Lähellä tapahtumapaikkaa SPR tarjoili glögiä ja pipareja. Niitä nautimme. Väkeä kerääntyi paikalle. Joku huomasi, että tuloväylillä kummassakin suunnassa oli armeijan perävaunullinen rekka poikittain. Berliinin äskeinen attentaatti on saanut lintukotomme viranomaiset varautumaan.
Emme menneet eturiviin, koska halusimme varmistaa, että ehdimme ajoissa vastapäiseen tuomiokirkkoon, jossa kuorolaisemme ovat taas toimessa. Televisiomiehet kuvasivat kahdesta suunnasta. Julistuksen lukija kävi toteamassa väen kerääntymisen Prinkkalan talon ikkunasta. Torvisoittokunta ja kuoro musisoivat.
Olen varmaan kertonut aikaisemminkin, mistä juontuu sanonta "Mennä päin Prinkkalaa". En muista mistä olen oppinut asian. Tulkoon taas kerratuksi. Joskus Prinkkalan talon ja tuomiokirkon välisellä alueella äkseerasivat sotilaat. Käsitteet vasen ja oikea eivät kaikilla olleet kunnolla hallussa ja siksi komennon esitettiin tyyliin "Käännös Prinkkalaan tai tuomiokirkkoon päin". Kun komennettiin kirkkoon päin ja joku tai jotkut kääntyivät Prinkkalaan päin, meni homma päin Prinkkalaa.
Torvisoittokunta soitti etuviistossa, mutta sen musisointi kuului vasemmalta isosta kaiuttimesta.
Kun aika koitti, julistaja saapui parvekkeella ja luki tutun tekstin pitkästä paperista. Sitten kuultiin taas musiikkia.
Vaimoni lähti 12-vuotiaan kanssa kohti kirkkoa ja minä perässä. Kuvasin kirkon sivuportaalta, kun väki vaelsi pois tapahtumapaikalta. Osa tuli kirkkoon.
Kirkon sisällä nuoret partiolaiset jakoivat ruotsinkielisiä tekstejä. Oli alkamassa Familjens julbön. Saimme kuulla taas kaunista kuorolaulua ja yleisön virrenveisuuta. Tilaisuus oli miltei kokonaan ruotsinkielinen. CCI lauloi kansallispyhättömme etuosassa. Kuusivuotias sylissäni tutki ruotsinkielistä tekstipaperia ja löysi siitä tutuilta vaikuttavia sanoja kuten musik.
Palasimme Luonnonmaalle syömään välipalalounasta, jonka erikoisuutena olivat naapurista saadut viiriäisenmunat. Kuoret olivat kirjavat, mutta sisukset kuin pienet kananmunat.
Iltapäivällä soitin Kinnulaan ja nuoriso vanhempineen lauloi joulutervehdyksen. Kahdeksanvuotias oli saanut jo tarpeekseen kuorolaulusta, mutta hänetkin saatiin taivutelluksi mukaan. Yksi lapsista luki evankeliumin. Jouluateria syötiin.
Yhden ikkunan luona oli tungosta, sattuneesta syystä. Odotus ei ollut turha. Jouluinen vieras piipahti eteisessä. Harmi, että lasten isä oli poroja pidättelemässä.
Lapsilla oli hauska konsti pitkittää lahjojen avaamistapahtumaa. Ottivat vuorotellen paketteja käsittelyyn ja muut seurasivat.
Vierailimme illalla Naantalin hautausmaalla, joka on kirkon vieressä. Pyhäkön ikkunoista näkyi valoa. Meneillään oli hartaus yökukkujille. Kirkkomaalla oli hyvin vähän liikettä. Palavat kynttilät kertoivat, että kävijöitä oli ollut. Vaimoni sytytti yhteismuistopaikalle kaksi kynttilää, toisen vanhempiensa ja toisen meidän kummankin kuolleen veljen muistolle.
Liperikaulainen hahmo lähestyi meitä ja pysähtyi juttelemaan. Pappi oli lopettanut virkkujen hartaudenpidon ja lähtenyt kotiin. Hän kommentoi kynttilöiden runsautta. Hän on ollut Naantalin seurakunnan palveluksessa maaliskuusta lähtien ja on hyvin tyytyväinen työpaikkaansa. Kun kerroin, että hautausmaalla saattaa olla sukulaisiani, hän kehotti olemaan yhteydessä tiettyyn seurakunnan työntekijään. Mainitsi nimenkin, jota tosin en muista. Josko hautapaikka löytyisi.
Vietimme joulupäivää rauhallisesti. Kävin kävelyllä tyttäreni perhekunnan kanssa. Näin perinteikästä luonnonmaalaismaisemaa. Eräässä vanhassa mökissä on ehkä joskus asunut torppari perheineen. Pihapiirissä oli myös navettarakennus. Jonkin matkan päässä oli hieno, kartanomainen rakennus mäellä. Sen aikaa nähnyt kaivorakennelma seisoi vinossa tien lähellä.
Tyttäremme viritteli kynttilävetoisen enkelikellon, josta kuuluu kilkatusta. Kohtasimme vaimoni kanssa sellaisen totuuden, että emme kumpikaan kuulleet ääntä. Kai se oli liian korkea varttuneille korvillemme. Menin läheltä kuuntelemaan, mutta mitään en kuullut.
Yritin soittaa puolalaiselle pariskunnalle, jotka ovat vanhoja ystäviämme. En saanut yhteyttä, mutta piakkoin tuli paluupostisoitto. Saimme vaihtaa toivotuksia ja kuulumisia.
Olemme saaneet viettää joulua perinteisin menoin läheisten parissa.
Ajoimme illalla kotiin. Olimme jättäneet toisillemme hankkimamme lahjat kotiin, kun oli näyttänyt siltä, että palaamme vielä kotiin ennen aattoa. Muutama muukin paketti oli. Minun piti viritellä vaimoni lahjapaketit kuntoon ennen kuin aloimme availla lahjoja. Vaimoni oli sytyttänyt pari kynttilää ja laittanut musiikkia kuulumaan.
Tänään olemme ottaneet rauhallisesti. Kävin kävelyllä Kivinokassa. Ehdin nauttimaan laskevasta auringosta. Tein kunnon lenkin. En tuntenut itseäni yhtä vireäksi kuin aiemmin. Voi johtua saamastani siirteestä. Luin jostakin, että väsymystäkin voi seurata.
Kuljin mennen tullen palstamökkialueen läpi. Jotkut palstalaiset ovat antaneet mökilleen nimen ja laittaneet sen näkyviin. Yksi on Villa Ursus, toinen Lyyli-Landia. Löytyy myös Place du Pastis. Kai nimet jotakin kertovat antajistaan. Yhden palstan portilta löytyy peräti kolme nimeä: Jatan paratiisi, Jatan ihmemaa ja Jatan kartano.
Molemmat amarylliksemme kukkivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti