Erään kuplakeskustelun anatomiaa

Uudenmaan sulun lopettamisesta päättäminen aiheutti tomeraa väittelyä verkossa, kuten eilen kerroin (Uudenmaan eristäminen nostattaa tunteita). Otsikkoni oli epätarkka, erityisesti tunteita herätti saarron lopettamisen harkitseminen.

Keskustelu lähti siitä, että eräs Fb-kaverini linkitti sivulleen Ylen verkkosivuilta aihetta käsittelevän artikkelin. Hän evästi tekstiä toivomalla keskustan suhtautuvan hyvin kriittisesti tilapäisen rajan nopeaan purkamiseen. En ole varma, olenko tavannut kaveriani koskaan kasvokkain, mahdollisesti kauan sitten ja ohimennen. En muista, kumpi teki aloitteen verkkokaveruudesta, mutta mielestäni välimme ovat säilyneet asiallisina, vaikka olemme hyvin usein eri mieltä. Hän on fiksu herrasmies ja kestää hyvin teräviäkin kannanottojani. En taida yltää hänen tasolleen.

Keskusteluketjua voitaisiin verrata taisteluun, johon sisältyi useita paikallisia kahakoita. Taistelukin on osa laajempaa kokonaisuutta, koska aloittaja käynnisti myös uusia aiheeseen liittyviä keskusteluketjuja. Promoottorin ja minun lisäkseni väittelyyn osallistui 34 henkilöä, joista tunnen tai olen vähintään nähnyt 8 henkilöä. Samat henkilöt ovat aloittajan ja minun yhteisiä Fb-kavereita. Osallistujista naisia oli neljä. Kaikki osallistujat ovat aloittajan Fb-kavereita. Keskustelu käytiin tavallaan sisäpiirissä, johon minäkin kuulun. Voidaan perustellusti puhua kuplasta. Keskusteluun tosin osallistui vain runsas prosentti aloittajan kavereista, joten tätä pientä kuplaa ison sisällä yhdisti keskustelun teema. Keskustelu sisältää 137 kommenttia.

Taistelu ja muut sotaisat termit ovat  ehkä liian voimakan vertaus, mutta sopii mielestäni tähän analyysiini. Keskustelussa on erotettavissa vastakkaiset leirit.

Promoottori aloitti esittämällä toiveen, joka ei mielestäni ole perusteltu. Hallituksen velvollisuus on päättää rajasulusta terveydenhuollon asiantuntijoiden tukemana ja säädöksiin perustuen.

Ensimmäiseen kahakkaan osallistui neljä keskustelijaa, joita olivat minun lisäkseni promoottori, eräs minulle tuntematon henkilö ja eräs tuntemani henkilö. Ensimmäisen kahakan käynnistäjä vei aiheen hieman vinoon, koska hän pyysi perusteluja promoottorin pääkaupunkivastaisuuteen. Promoottori haastaa haasteen kysymällä kuka on pääkaupunkivastainen. Tätä voisi kutsua väistöliikkeeksi. Kumppani vastaa tunnustamalla esittäneensä asiansa jyrkästi, mutta todenneensa promoottorin ottavan herkästi kantaa aluepolitiikkaan olettaen parhaan viisauden olevan mahdollisimman kaukana Helsingistä. Promoottorin mielestä vastaikkainasettelu on lähtöisin Helsingin Sanomista, joka hänen näkemyksensä mukaan väittää usein Helsingin elättävän maaseutua.  Hän kiistää uudestaan pääkaupunkivastaisuutensa vetoamalla siihen, että hänenkin lapsiaan asuu pääkaupunkiseudulla. Tämä kommentti tuotti eniten tykkäyksiä tässä kahakassa.

Minä yhdyn kahakkaan kertomalla lukeneeni Hesaria "iät ja ajat" ja että esitetty agenda on jäänyt minulta huomaamatta. Ehkä olen aivopesty, totean jatkeeksi. Tarjoan siis vastapuolelle ylimääräisen aseen, mikä ei ole väittelemisessä viisasta. Kerroin tehneeni saman havainnon kuin proottorin haastaja. Kysyn miksi, keskustan pitäisi pitkittää päätöstä, kun kyseessä on hallituksen velvollisuutensa hoitaminen. Vetoan koko maan etuun.

Nyt kahakkaan yhtyy minulle tuntematon henkilö ja osoittaa kommenttinsa minulle. Hän korostaa vahvasti keskustan roolia mielestään kriisijohtajana Suomen historiassa. Hän moittii pääkaupungin median kehnoa historian ymmärrystä. Hän kutsuu Yleä, Helsingin Sanomia ja Suomen Kuvalehteä roskamediaksi, joiden linjana on erityisesti keskustalaisuuden pilkkaaminen. Hän käyttää myös tarjoamaani asetta toteamalla ettei Hesaria "iät ja ajat" lukeneella ole erottelukykyä tarkoitukselliselle vastaikkainasettelulle eikä  "sakealle mätölle vailla älyn ja sivistyksen häivää". Poleeminen kommentoija hieman vaalentaa minun ja toisen haastajan sivistykseen mahdollisesti lankeavaa varjoa. Promoottori komppaa uutta haastajaa suuntaamalla minulle pehmustetun iskun "kyllä sitä fiksukin ihminen sokeutuu..."

Pehmustetut iskut tuovat mieleen herrasväen muinaiset kaksintaistelut muodollisuuksineen.

Seuraavaksi tuntematon opponentti ampuu täyslaidallisen. Hän toteaa, että keskustan on huolehdittava "taas" koko maasta. Hän vetoaa aivan oikeutetusti Uudenmaan ulkopuolella asuviin vanhoihin ja monisairaisiin sekä alueen rajallisiin resursseihin. Hän lisää loppuun kryptisen lauseen "Ei siis vieraita sairastajia, eikä oman väestön yhtään suurempaa sairastavuutta!" En pysty parhaalla tahdollanikaan tulkitsemaan ämän tarkottavan muita kuin Uudenmaalla asuvia koronatartunnan sairaita tehohoitoa tarvitsevia. Tässä kohtaa sisällissodan piirteet voimistuvat.

Taistelukaverini toteaa nyt, ettei Hesarilla ole mitään kantaa ja että promoottori on kiinnittänyt huomiota yksittäisten toimittajien aikaansaannoksiin. Hän sanoo valitsevansa lehden runsaasta sisällöstä kiinnostavimmat. Väärät tiedot tulisi oikaista. Olen samaa mieltä kumppanini kanssa, mutta tämä isku taitaa osua suojavarustukseen.

Kumppanini ottaa esiin Levin ja Kiuruveden tapaukset. Hänestä nämä osoittavat, ettei pahin uhka tule Uudeltamaalta. Minä en tunne Levin asiaa. Kommentti ei saa yhtään tykkäystä.

Suuntaan seuraavan kommenttini tuntemattomalle opponentille. Valitan sitä, että hän käyttää termiä roskamedia ja yhdistää termin Hesariin ja Yleen. Myönnän samalla, että tietyt toimittajat yhdistävät keskustalaisuudeen pysähtyneisyyteen. Totean Hesarin laatumediaksi ja kerron tilaavani Hesaria Turun Sanomien sijaan ensin mainitun ylivoimaisuuden vuoksi, vaikka asun nykyään Turussa. Kommenttini saa vain yhden tykkäyksen, tosin se tulee promoottorilta. Mielestäni kommenttini on asiallinen, mutta sillä ei saa pisteitä tässä debatissa.

Promoottori ei hyväksy Kiuruveden ja Levin tapausten rinnastusta. Hänen mielestään kumppanini ei tunne hiihtokeskusten tilannetta. En osaa ottaa kantaa. Hän kertoo pitävänsä Hesaria paikallislehtenä eikä aio muuttaa kantaansa.

Taistelu laimenee. Laukaukset ovat turhia. Vaivaudun perustelemaan näkökulmiani neljän kommentin verran, mutta hiljaista on.

Olen itse varmasti asenteellinen Uudenmaan ja Hesarin puolesta, koska olen asunut Uudellamaalla suurimman osan elämästäni, äitini toimi pitkään Hesarin palveluksessa ja olen itsekin sijaistanut hän lyhyen aikaa.

Myönnän keskustelussa Hesarin olevan myös paikallinen ja sen, että minullakin on lujia kantoja, joita  minun pitäisi tarkistaa, jos perusteluni eivät kanna. Olen tässä vaiheessa kehno väittelijä. Kommenteillani ei kahakkaa voiteta. Viittaa aiheen ulkopuoliseen teemaan, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Lavertelen omasta suhteestani keskustaan. Who cares?

Kahakka on supistunut kaksintaisteluksi.

Ryhdistäydyn ja tähtään tuntemattomaan opponenttiin. Moitin häntä termin "vieraat sairastajat" ja haastan kysymällä, olisiko hänestä ok, jos Uudellamaalla kuollaan, vaikka muualla olisi vapaata kapasiteettia. Kerroin luottavani päättäjiin.

Sanottakoon tässä, että hallituksen avainministereistä eli puoluejohtajista on Uudeltamaalta vain Ohisalo.

Kommenttini herättää vain kohteensa. Luulen, että "vieraat sairastajat" oli hänestä itsestäänkin huono valinta. Hän torjuu kritiikkin toteamalla, että kyseessä ei ole PS:n vieraslaji. Hän vetoaa "Harva-Suomen" vähiin resursseihin. Tilapäiset matkailijat ja vastaavat huonontaisivat tilannetta. Hän viittaa HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtiseen, joka onkin varmasti riippumaton asiantuntija.Hän päättää kommenttinsa kirjoittamalla "Väestön terveys on korkein laki". Hän saa sydämenkuvan promootorilta.

Yritän sohia vastapuolen natamalla aseella ilman menestystä. Vakuuttelen, että potilassiirroissa toimitaan järkevästi. Eksyn 90-luvun lamaan. Ketään ei kiinnosta, paitsi vastapuolta. Promoottori tykkää. Tuntematon varoittaa minua tahallisesta väärinymmärtämisestä.

Kysyn provokatiivisesti tuntemattomalta, mitä muuta "vieraat sairastajat" voisi tarkoittaa. Siitä ei seurannut mitään. Jännite on jo lauennut.

Kumppanini tarkentaa sanomaansa kahden mainitun paikkakunnan tapauksista. Hän kertoo tarkoittaneensa, että tartunnat on voitu saada sairautta tietämättään potevilta, jotka eivät ole Uudeltamaalta. Tuntematon toteaa, ettei Kiuruvesi ole laskettelu- eikä huvittelupaikka.

Minä ja taiselukumppanimme vetäydymme kahakasta. Taistelun ajautuu toisaalle.

Yritän ottaa itse opikseni tästä analyysistani. Tässä on kyse retoriikasta. Ilmastonmuutosta ehkäiseviä toimia vastustanut ja sitten kantaansa muuttan Jerry Taylor on todennut, ettei voittaja ei ole se, joka tietää, vaan se, joka osaa viestiä paremmin. Retoriikkassa on kysymys juuri tästä.

Minun helmasyntinäni on syttyä tällaisista debateista. En voi olla hyökkäämättä, jos tunnistan jossakin mielestäni heikkoja tai huonosti perusteltavia väitteitä. Luulen, että me kaikki kahakkaan osallistuneet liikuimme ensisijaisesti mielikuvien maailmassa. Jonathan Haidt on todennut, että ihminen ottaa kantaa asenteidensa mukaisesti ja hakee sitten lähteitä omaksumansa mielipiteen tueksi. Näin taidan itsekin toimia.

Tällaiset kamppailut kiihottavat mieltä kuin joukkuepelit. Sen jatkuessa alan kysyä itseltäni, mitä tästä jäi käteen. Jos mielestäni hyvät argumenttini eivät saa vastakaikua, ovatko muut hävinneet ja vetäytyneet? En tiedä. Tunnen itseni turhautuneeksi. Hyvässä lykyssä olen oppinut jotakin. Saatan joskus tarkistaa kantaani. Jokin taisteluvietti minussa kuitenkin janoaa voittoa. Haluan päteä.

Tällaisessa keskustelussa sorrutaan helposti yleistyksiin, joihin vastapuoli tarttuu. Saattaa seurata saivartelua ja aitoa tai tahallista väärinymmärtämistä. Kävin itse eilen jaakobinpainia siitä, voinko kirjoittaa "vieraista sairaista". Ymmärränkö tahallani väärin. En kuitenkan pystynyt tulkitsemaan sanottua muullakaan tavalla. Myönnän, että minua syyhytti kirjoittaa asiasta. Kun luin nyt kommentteja uudestaan, tuntuu siltä, ettemme ole erityisen erimielisiä.

Mielipiteeni tuskin erityisemmin vaikuttavat seuraajien kantoihin.

Tykkäyksien perusteella minä ja kumppanini hävisimme kahakan murskaluvuin 22-10.

En saanut illalla unta. Kiihkeä väittely jäi ehkä päälle, mutta asiaan vaikutti varmaan myös illallinen parisuhteille tyypillinen pieni eripura.

Kirjoitin yön hiljaisuudessa runon, joka kumpuaa aivan muualta kuin tästä keskustelusta.

Takana linnunradan verran sattumia

kaukana mistään tärkeästä

näkymätön pieni

jossa oli kaikki mennyt

alkoi saada tulevaisuutta

Huomen kuoli

mutta se ei ollut tämä

Varjo tarttui tulevaisuuteen

joka muuttui soikeaksi

Muoto ei sopinut pyöreään

aika ohitti reunat

koska voima

ei tiennyt 

minne palata

Tulevaisuus kasvoi

koska niin sen piti.

Vetäydyin kahden kolmen maissa pitkälleni kuuntelemaan kuulokkeilla Matteus-passiota. Nukahdin aika pian. Tänään totesin lähes kolmetuntiset passion soineen loppuun.

Kiitos sinulle, joka jaksoit tänne asti! Artikkelia pitäisi tiivistää, mutta en jaksa.

Artikkelin kuvat ovat Kaarinan tammilehdosta

Uudenmaan eristäminen nostattaa tunteita

Pääkaupungin ja maan muiden osien välinen vastakohtaisuus on käsittääkseni yleismaailmallinen ilmiö. Muut uusmaalaiset ovat nyt joutuneet samaan leiriin hesalaisten kanssa. Ranskassa pääkaupungin ulkopuolella asuvat eivät ääritapauksissa taida pitää pariisilaisia edes ranskalaisina. Tuo lienee kärjistys, mutta pääkaupunkilaisia pidetään kai usein koppavina ja nämä saattavat pitää muita vanhanaikaisina, jopa katsoa muita nenänvartta pitkin. Pohjois-Ruotsissa saatetaan tuhahdella tukholmalaisille. Stadin slangi voi syystäkin aiheuttaa ärtymystä maaseudulla muualla Suomessa.

Yksi syy jännitteeseen on varmaankin epäily siitä, että jompikumpi osapuoli hyötyy toisen kustannuksella. Vaatii aikamoista asiantuntemusta, että pystyy oikeasti ottamaan kantaa mahdolliseen epätasapainoon.  

Tarviseeko meidän tavisten ottaa voimakasta kantaa tilapäisen rajavalvonnan jatkamiseen tai lopettamiseen? Emme voi olla mitenkään perillä kaikista päätökseen vaikuttavista seikoista yhtä hyvin kuin asiantuntijat.

Hallituksen on pakko toimia asiassa säädösten mukaan. 

Nurkkakuntaiset intressit voitaisiin unohtaa, kun koko maa ja muukin maailma on kriisissä. Minulla ei ole henkilökohtaista kantaa asiaan. Hallitus ja varmaan myös presidentti ovat asiantuntijoiden tukemana parhaiten informoituja asiassa. 

Eräässä Facebook-kommentissa haluttiin pidentää Uudenmaan sulkua muun muassa käyttämällä sanaparia "vieraat sairastajat". Vedottiin muun Suomen rajallisiin resursseihin ja tulkintani mukaan ei haluttu Uudenmaan potilaita hoitoon rajan yli. Toivottavasti tämä kannanotto on harvinainen poikkeus. Olen varma, ettei potilaita siirretä ellei Uudellamaalla ole pulaa tehohoitopaikoista ja muualla samanaikaisesti vapaata kapasiteettia. En osaa tulkita, tarkoittaako kirjoittajan lause "Ei siis vieraita sairastajia, eikä oman väestön yhtään suurempaa sairastavuutta!" kantaa potilaiden kuljettamiseen maan sisällä vai maiden välillä. Asiayhteydestä epäilen ensimmäistä. 

Kuollut uusmaalainen on kuollut suomalainen. 

On myös viitattu keskustan päättäjien kentältä tulevaan paineeseen jatkaa rajavalvontaa. Toivon syvästi, että päättäjät pitäytyvät poikkeusaikaa koskevissa ratkaisuissaan koko maan etuun ja säädöksiin. Uskon heidän pyrkivän tekemään parhaansa. Rakentavaa kritiikkiä, joka voi johtaa parempiin päätöksiin, on hallituksen kyettävä ottamaan vastaan.

Ranskassa on jopa varustettu junia sairaaloiksi kuljettamaan potilaita maan sisällä ja jopa Saksaan.

Jostakin syystä en muista silmiini osuneen vetoomuksia Uudenmaan etuun suhteessa muuhun maahan tässä aiheena olevassa kysymyksessä. Varmaan niitäkin on. 

Hallituksella ei ole oikeutta jatkaa sulkua, jos se ei ole välttämätöntä. Hallitus ei voi ohittaa säädöksiä. Tulkinta on varmasti vaikeaa. 

Kyseessä on sekä terveys että talous. Hallitus joutuu tasapainoilemaan näiden välillä. 

90-luvun lamaan sortuneet yrittäjät saattoivat ajautua itsemurhaan. Tämäkin on yksi näkökulma terveyteen ja talouteen. 

Tuetaan hallitusta vaikeissa päätöksissä, joita se joutuu tekemään.  

 

Matteus-passion avulla syvemmälle musiikin maailmaan

Sain koulupoikana pianotunteja musiikinopettajaltani. Opin lukemaan nuotteja ja soittamaan.

Olen aina pitänyt klassisesta musiikista ja jossakin vaiheessa nuoruuttani kuuntelinkin sitä aika paljon. Minulla on taipumus innostua liian monista asioista, joten annoin musiikin harrastuksen jäädä sivuun.

Torstainen Matteus-passion kuuntelu (Tunteita järisyttävä kiirastorstai-ilta) saattoi olla askel paluusta siihen mihin jäin. Eläkeläisenä minulla on paljon aikaa, mutta siitä on silti pulaa. Voin kuitenkin painottaa ajankäyttöäni toisin. Sitä en tiedä, palaanko pianon ääreen.

Olen lukenut Topi Linjaman teoksen (Matkaopas Matteus-passioon) ensimmäisen luvun loppuun saakka. Kirjoittaja käyttää teoksesta kuusiosaista jaottelua. Ensimmäinen luku käsittelee ensimmäistä osaa ja otsikko on sen mukaisesti Valmistautuminen. Seuraavaksi voisin silmäillä  teoksen Facebook-sivuilta Linjaman kommentteja ensimmäisen osan kohdalta.

Kävin tänään lenkillä ja aloin samalla kuunnella torstaista esitystä uudelleen Areenasta. Juokseminen sujui mukavasti, mikä saattoi osin johtua kauniista musiikista. Päätin venyttää ensimmäisen varttituntisen 20 minuuttiin. Säädin ajan kännykkääni. Suuntasin tälläkin kertaa vähäliikenteiselle Ratakadulle ja sitten radanvieruspolulle, jolla kännykkäni kertoi ajan täyttyneen. Hölkkääminen oli sujunut helposti, joten päätin jatkaa ilman välikävelyä. Säädin juostessa kännykkäni mittaamaan kuluvaa aikaa.

Linnanpuiston nurmikolla oli parvi kanadanhanhia lounaalla. En halunnut häiritä niitä vaan ohitin ne kaartaen kuten muut ulkoilijat kaduilla. Linnut jatkoivat rauhassa ateriointiaan. Olen pitänyt usein lenkkitauon kyseisen puiston penkillä ja katsellut satoja vuosia paikallaan seisseen linnan muuria. Tällä kertaa jatkoin juoksemista.

Huomasin hölkätessäni nauttivani nimenomaan passion musiikista. Ajatukseni harhailivat, mutta ei se haitannut.

Olen lukenut lyhyen saksan ensin lukiossa ja sitten kauppakorkeassa. En ole juuri käyttänyt kyseistä kieltä, mutta voin opetella kohtuullisella vaivalla ymmärtämään passion sanat. Näin voin vahvistaa kokemusta musiikin ja tekstin yhteisvaikutuksesta. Linjaman kirjan avulla voin perehtyä Bachin käyttämiin effekteihin. Uskon tunnistaneeni lenkillä yhden murtosoinnun.

Kun kirjastot joskus avautuvat, voisin joskus lainata Matteus-passion partituurin.

Jaksoin hölkkääni samaa reittiä takasin kotiin. Lähellä kotia totesin kännykästä juosseeni kaikkiaan 47 minuuttia. Olin pitänyt tahdin kohtuullisena, etten hengästynyt liiaksi.

Hajamielisyyteni koettelee joskus itseänikin. Tämänkertaiset hölmöilyni voin ottaa huumorilla. Jossakin vaiheessa lenkkiäni huomasin, että minulla on yhdet aurinkolasit otsallani ja toiset nenälläni.  Palatessani päätin olla käyttämättä hissiä. Kun olin kiivennyt portaita seitsemänteen kerrokseen, ihmettelin outoa ovea tasanteen päädyssä kunnes muistin, että kotimme on kuudennessa.

Matka ei tapa, vaan vauhti.

Päivämies-artikkelini "Siunauksesta" ja "Retkeilyä Nizzan menneisyydessä"

Olen unohtanut linkittää tänne Päivämies-lehden blogisivuilla julkaistuja artikkeleitani. Tässä postaukseni viime vuoden touko- ja kesäkuulta.

Siunauksesta

Saatamme rukoilla itsellemme siunausta tai toivottaa sitä toisillemme. Siunauksella varmaan tarkoitetaan usein jotakin myönteiseksi katsottavaa. Pohdin tekstissäni siunauksen olemusta.

Retkeilyä Nizzan menneisyydessä

Kyttyräselkäinen kirkko, kuningatar Victorian residenssi, muinaiset roomalaiset, Matisse ja niin edelleen.

Koronakikkoja

Ilmoitin syksyllä kirjoittavani tähän blogiin tiistaisin ja perjantaisin. Silloin kirjoittaminen tuntui pakonomaiselta. En ole kuitenkaan pitäytynyt tuossa määrässä. Nyt on ollut hyvä keli ja olen julkaissut tiheään. Tietääkseni minulla ei ole diagnoosia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta voinhan olla lievempi tapaus. Minulla on aikamoinen lataus pillereitä dosetissani. Mistäpä tiedän, mitä ne yhdessä vaikuttavat.

Kävin lenkillä tänään. Suuntasin hiljaiselle Ratakadulle ja sen jälkeen jatkoin radan vierellä olevaa polkua Turun linnan suuntaan. Kiersin linnan ja palasin suunnilleen samaa reittiä. Kaupunki oli aika hiljainen. Liikkellä oli lähinnä ulkoilijoita ja lenkkeilijöitä.

On todella tärkeää noudattaa annettuja ohjeita koronan leviämisen välttämiseksi. Kun on isosta asiata kyse, miksi emme voisi tehdä enemmänkin. Se ei yleensä maksa mitään.

On tutkittu, että covid-19 voi tarttua kauempaa kuin aiemmin ajatellun metrin parin päästä. Välttelin muita kulkijoita. Siirryin välillä polulta radan toisen puolen murskeelle ohittaakseni pari ulkoilijaa. Väistin tarvittaessa asfaltilta nurmikon puolelle. Muutkin pitivät turvaväliä, mutta minä saatoin herättää huomiota kaarroksillani.

Liikennevaloissa on hankalaa pitää etäisyyttä. Ylitin välillä tien kahden risteyksen puolivälistä. Ehkä sääntöjä voi vähän venyttää näinä korona-aikoina, kun liikenne on yhtä hiljaista kuin tänään. En tosin voi väittää pysyneeni kaidalla polulla ennen pandemiaa.

Vaimoni on viisaasti kehottanut minua riisumaan kotiin tultuani ensiksi hansikkaat, joille on nyt tietty paikkansa, ja pesemään kädet. Lienee mahdollista, että virus leviää jalkineiden kautta, jos taudinkantaja sylkee maahan ja muut kulkijat astuvat jätökseen. En osaa arvioida, onko tämä erityisen todennäköistä, mutta varovaisuus on paikallaan. Tänään riisuin lenkkitossuni heti sisään tullessani, menin parvekkeelle ja asetin ne sinne kyljelleen. Hissistä tullessani nenästäni putosi tippa käytävän lattialle. Pyyhin sen varmuuden vuoksi pois talouspaperilla, johon olin kaatanut astianpesuainetta.

En tiedä onko mediassa ollut puhetta hisseistä mahdollisina tartuntapaikkoina. Selvästi ainakin meidän talossamme odotellaan, että ensin tulleet ovat käyttäneet hissiä. Jos korona voi tarttua ulkona kuljettaessa yhden kulkijan uloshengityksestä ohikulkijan keuhkoihin, ehkä tauti voi leijua myös hississä edeltä menneen jäljiltä. En ole lenkiltä tullessani viitsinyt kiivetä portaita, mutta varmaan on syytä alkaa viitsiä.


Loppukevennys

Elettiin sodan jälkeistä aikaa. Isovanhempani olivat asettuneet perheineen hankkimalleen tilalle Jämijärvelle Pohjois-Satakuntaan. Taloon oli hankittu puhelin. Siihen aikaan puhelu tilattiin etukäteen. Aikanaan puhelun kytki sentraalisantra manuaalisesti kai liittämällä johdot asianmukaisiin reikiin. Hänellä oli mahdollisuus kuunnella puheluja. Eräs sedistäni oli tullut ikään, jossa vastakkainen sukupuoli alkoi kiinnostaa ja puhelimelle oli käyttöä. Tarina kuuluu suunnilleen näin. Setäni oli puhelimessa alkanut epäillä, että joku muukin kuulee keskustelun kuin puhekumppani. Pois sieltä langoilta, hän huusi. Ei täällä kukaan kuuntele, vastasi sentraalisandara varmaankin häkellyksissään.

Tunteita järisyttävä kiirastorstai-ilta

Olin ajatellut puuhailla yhtä ja toista tavanomaista eilisiltana. Uppouduin kuitenkin Matteus-passioon.

Tämä Johann Sebastian Bachin mammuttimaisen pitkä teos tuli eilen radiosta ja näyttää olevan myös Areenassa. Esitys oli erityinen, koska musiikkitieteilijä Topi Linjama kommentoi teosta Facebookissa sen etenemisen mukaan. Hän on julkaissut kirjan Matkaopas Matteus-passioon, jonka vaimoni on hankkinut. Linjaman esittelytekstit ja siihen liittyvät kommentit ovat yhä Facebookissa ryhmässä Matkaopas Matteus-passioon.

Matkaopas sisältää passion libreton rinnakkain sekä suomeksi että saksaksi, jolla teos esitettiin. Meillä on tällä hetkellä vain yksi tietokone käytettävissä. Siitä seurasi luontainen työnjako. Vaimoni seurasi Linjaman esittelyä Facebookissa, kommentoikin, ja minä seurasin librettoa kirjasta.

Teoksen musiikki on minulle tuttua ja myös sisältö, koska se perustuu Raamatun kertomukseen pääsiäisen ajan tapahtumista. Teoksen kuunteleminen ja tekstin seuraaminen oli yhdessä hyvin syvä ja koskettava kokemus. Se johtuu varmaan ainakin osittain siitä, että teoksen kunkin kohdan musiikki ja sisältö yhdistyivät mielessä. Bachin sävelkieli ja teksti resonoivat (anteeksi tämä muoti-ilmaus) sekä alitajunnassa että tietoisuudessa ja näin kokemus nousi aivan uuteen ulottuvuuteen.

Kokemus vaikutti niin syvällä sielussani, että haluan jatkaa tähän teokseen tutustumista. Tapahtumien kulku on niin traaginen, että sen voi varmasti kokea syvästi, vaikka ei uskoisikaan kertomusta todeksi. Minulle kokemus oli myös uskonnollinen ja sopi erityisen hyvin pitkäperjantaihin.

Saksankielisistä sanoista oli monin kohdin vaikea saada selvää laulettuina, vaikka minulla oli libretto käsissäni. Putosin välillä kyydistä, mutta tekstin toisteisuus antoi aikaa päästä taas mukaan.

Olen jo alkanut lukea Linjaman kirjaa. Voin myös jatkaa paneutumista seuraamalla teosta ja Facebookin selostusta rinnakkain.

Toivon kovasti, että Topi Linjama innostuu yhtä perusteellisesti muistakin klassisen musiikin helmistä. Haluan olla kuulolla.


Tänä iltana tulee radiosta ja Areenasta kuvayhteyksin toinen erityinen esitys,  Bachin Johannes-passio ilman paikalla olevaa yleisöä ja vain muutaman muusikon säestäessä laulajia. (edit.).

Markkinavoimat ja My country first -ajattelu jylläävät

Jokainen EU-maa käy nyt omaa sotaansa. Yhteistyötä on, mutta se on marginaalista. Suojamaskimarkkinat ovat kaaoksessa. Nykyään termiä käytetään yksikössä (markkina), mutta en ole vielä tottunut siihen.

Markkinoilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan lait. Kysynnän noustessa hinta nousee ellei tarjontakin nouse. Mediassa on mainittu maskeista tarjotun jossakin monikymmenkertaisia hintoja.

Myös toimijoiden voimasuhteilla on suuri merkitys. Isot jyräävät pienet. Jan Vaapaavuori totesi eilen, että joka koko Suomi on pieni tekijä ostajana markkinoilla. Ketterät pienetkin voivat onnistua vetämään välistä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Finnairin äskettäin tuomaan suojamaskierään liittyy outoja kiemuroita.

Suojamaskien valmistajat ovat nyt vahvoilla. Suomeen tullutta erää tilattaessa ei oltu voitu - ehkä kiireenkin vuoksi - varmistua laadusta, ja sekundaa tuli.

Valtiot saattavat sekaantua vapaaseen kaupantekoon pidättämällä muualle tarkoitetun tavaraerän käytettäväksi oman maan tarpeisiin.

Jos EU olisi koherentti yhteisö, se voisi käyttää jäsenvaltioiden yhteistä ostovoimaa ja huolehtia siitä, että tavara allokoidaan tarpeen mukaan. Kaikki jäsenvaltiot hyötyisivät, koska epidemia on eri maissa eri vaiheissa. Tällaiseen olisi kuitenkin pitänyt valmistautua etukäteen.

Mitä mieltä olette 14-vuotiaan aineen arvioinnista lukuvuonna 1968-1969?

Päivä Ludvig XIV ajan Pariisissa

      Pariisissa on nälänhätä. Talonpojat eivät tänä rauhattomomana aikana uskalla tulla Pariisiin myymään ruokaa. Kansa huutaa kaduilla. Lähdetään valittamaan asiasta kaupungin päämiehelle, joka ei kuitenkaan voi auttaa asiaa. Hän käskee kansan mennä valittamaan kuninkaalle Versaillesiin. Suuri kansanjoukko lähtee kohti Versaillesia. He saapuvat linnan luo ja huutavat kuningasta tulemaan Pariisiin. Kuningas ei heitä kuuntele. Kaksi naista on läytänyt avonaisen kellarin ikkunan ja ryömi sisään. Toisella oli kädessään kirves ja toisella viikate olallaan. He löytävät kuningattaren makuuhuoneen ja hakkaavat sängyn kappaleiksi. Ulkoa kuuluu meteliä. Lafayette on tulossa armeijoineen auttamaan kuningasta. Kuningas viedään kuitenkin Pariisiin, ja hän muuttaa Tuilers'in linnaan asumaan. 
      Ranskaa aiotaan tasavallaksi. Jakobiinit ja girondistit tappelevat keskenään. Eduskunnassa äänestetään kuninkaan kohtalosta. Kansa mylvii ovilla ja parvekkeilla kuninkaan kuolemaa. Äänestys on käynnissä, on Gironden maakunnan vuoro. Eräs girondistien johtajista aloittaa. Hän äänestää kuninkaan kuolemaa, mutta lykkäystä. Lopputulos selviää. Kuningas mestataan. 
      Kuninkaalle ilmoitetaan päätöksestä. Hän juttelee perheensä ja papin kanssa. Sitten hän menee nukkumaan. Aamulla upseerit tulevat hakemaan kuningasta. Kuningas tarjoaa testamenttiaan eräälle upseerille. Hän vastaa kuitenkin: "Olemme tulleet hakemaan sinut mestattavaksi, emme asioitasi hoitamaan." Eräs toinen upseeri ottaa sen kuitenkin. Kuningas ilostuu ja sanoo: " Lähdetään hyvät herrat!" Kuningas viedään vallan torille. Sinne on pystytetty vasta keksitty teloituskone, giljotiini. Kuningas viedään lavalle. Kuningas riistäytyy irti ja huutaa: "Kansalaiset, annan anteeksi murhaajilleni. Toivon ettei vereni laskeudeu teidän päällenne. Te onneton kansa ...,!" Silloin alkoivat rummut päristä. "Tehtää tehtävänne!" huudettiin pyövelille. Kuninkaan pää putosi koriin. Pyöveli näyttää sitä kansalle. "Eläköön vapaus! Eläköön tasavalta!" joku huutaa. Kansaa hajaantuu hiljaisena.  

Olen toki erehtynyt kuninkaan järjestysnumerosta. Opettaja on huomannut neljä virhettä tekstistä. Olen ottanut hänen korjauksensa sekä kaksi, joita hän ei ole noteerannut, huomioon. En tiedä, mistä tietoni ovat peräisin. Onko asia ollut juuri esillä historian tunneilla vai olenko lukenut asiasta omasta mielenkiinnosta? En muista, että äidinkielen tunneilla olisi ollut tapana antaa tausta-aineistoa ainekirjoitusta varten, mutta muisti voi toki pettää.

Toissapäiväisen artikkelini aiheena oli 15-vuotiaana kirjoittamani aine, jonka olin tehnyt konseptipaperille. Tässä on vielä ollut käytössä ainevihko. Opettaja on saattanut vaihtua välillä. Tässä opettajalla on ollut mielestäni pedagogisesti järkevä tapa vaatia oppilaita kirjoittamaan virheelliset kohdat oikeassa muodossa kunkin aineen perään.

Vihkossa on useita aineita. Siitä ei löydy yhtään myönteistä kommenttia opettajalta. Muiden aineiden arvosanat sijoittuvat skaalalle 7,5-8,5.

MOT: "Ilmastoepäilyn kylväjät"

Miksi niin moni epäilee ilmastonmuutosuhkaa? MOT pyrkii antamaan selityksen uusimmassa elokuvassaan. Itse olen suhtautunut varauksellisesti kyseiseen ohjelmasarjaan, koska se on tuntunut hieman skandaalinhakuiselta.

MOT-sarjan kunniaksi on sanottava se, että viimeisimmän ohjelman esittelytekstissä todetaan denialistien saaneen 2000-luvulla ilmastotutkijoita enemmän medianäkyvyyttä ja tunnustaa omankin osallisuutensa tapahtuneeseen. Tekstissä annetaan linkki naturen (nature communications) artikkeliin (Discrepancy in scientific authority and media visibility of climate chance scientists and contrarians) ilmiön medianäkyvyyttä koskevasta tutkimuksesta.

MOT on julkaissut vuonna 2008 ohjelman Kylmää vettä kasvihuoneeseen sekä vuonna 2010 ohjelmat Ilmastogate ja Ilmastokatastrofi peruutettu.  Linkkien kautta ohjelmat ovat katsottavissa Ylen elävässä arkistossa. Otsikot puhunevat puolestaan.

MOT kertoo ilmastomuutoksen kieltävän liikkeen syntyneen USA:ssa kolme vuosikymmentä sitten. Merkittävät poliitikot olivat ottaneet ilmastonmuutoksen vakavasti 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Vastavoimaksi nousi vastustava liike, jota rahoitti öljy- ja hiiliteollisuus. Vaikutusvaltainen amerikkalainen ajatushautomo Cato Institute palkkasi Jerry Taylorin ja muita hänen kaltaisiaan vaikuttamaan "ilmastohysteriaa" vastaan  mediassa. Taylorin mukaan aiemmin mainitut teollisuuden alat varmistivat, että ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvat tutkijat saivat rahoitusta tavalla tai toisella. Näin saatiin lähteitä, joihin voitiin viitata. MOT käyttää Tanskan yleisradion tekemää Taylorin haastattelua. Hatunnosto Taylorille, että hän uskaltaa avautua asiasta.

Ilmastonmuutoksen kiistäjien keinot ovat samat, joita on käytetty tupakoinnin rajoittamista vastustavassa kampanjassa. On kylmäävää ajatella, monet tupakka-lobbyssa toimivista ovat varmasti tienneet tupakoinnin vahingollisuuden terveydelle, mutta ovat silti antaneet rahan puhua.

Ohjelmassa arvioidaan yhden denialismia selittävän syyn olevan sen, että toiminta ilmastonmuuoksen ehkäisemiseksi yhdistetään vasemmistolaisuuteen. Tämä on minusta hyvin valitettava asia. Suomessakin puhutaan löysästi vihervassareista. Minun mielestäni ilmastonmuutosuhkaa pitäisi käsitellä mahdollisimman tarkoin irti poliittisista leimoista ja ottaa asia asiana.

Psykologian professori Jonathan Haidt väittää kirjassaan "The Righteous Mind: Why Good People Are Divided by Politics and Religion", että me otamme asioihin kantaa asenteidemme perusteella ja sitten haemme lähteitä, jotka tukevat kantaamme. Tämä tuntuu hyvin mahdolliselta. Luultavasti tässä käsitellyn MOT:n ohjelman katsovat ne, jotka uskovat ihmisen vaikutuksen ilmastoon olevan totta. Denialistit eivät ehkä vaivaudu.

Minun asiantuntemukseni ei riitä tietämään, onko ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen totta tai merkityksellistä. Voi olla, että otan asian vakavasti omien asenteiden vuoksi. Eilen julkaisemani vanhan aineeni mukaan pidin tämänkaltaisia asioita ongelmana jo 50 vuotta sitten. En tiedä, kumpi vaikutti ensin, asenne vai järki. Kuitenkin järkeni kehottaa minua uskomaan ilmastotutkijoiden enemmistön lailla, että ihmisen vaikutus ilmastoon on niin todennäköistä, että asialle kannattaa yrittää tehdä jotakin.

Tämän hetken pelottavimmat ongelmat

Löysin 15-vuotiaana kirjoitamani aineen. Ylikansoitus, saastuminen, atomisota ja nälänhätä ovat olleet nuoren esseistin huolina. Olen kirjoittanut aineeni lyijykynällä perinteiselle konseptipaperille. Aihe on luultavasti opettajan antama. Elettiin lukukautta 1969-1970. 

Alla aikaansaannokseni siistittynä opettajan tekemin korjauksin. 

Tämän hetken pelottavimmat ongelmat

Nykyisin on monia suuria ongelmia. Yksi suurimmista on maailman ylikansoittuminen. Sitten on myös sellaiset ongelmat, kuin supervaltojen supervaltojen asevarustelu ja maailman saastumisvaara. Suurin pulma nykyisin on suuri nälänhätä. 
      Nykyisin on USA:lla ja Neuvostoliitolla niin paljon ydinaseita, että niillä voitaisiin tuhota koko maapallo. Ilmeisesti ei kestä enää kauan, kun suuri atomisota syttyy. Sitä tullaan luultavasti kutsumaan kolmanneksi maailmansodaksi, jos ihmiskuntaa sen jälkeen on enää olemassa. 

      Saaste leviää yli maapallon, kunnes ihmiskunta tukehtuu siihen. Maapallon kaikki vedet saastuvat. Suomi on siitä hyvä esimerkki. Selluloosatehtaat työntävät saastansa järviin, jokiin ja meriin. Suuret suihkumoottoriset lentokoneet tuhoavat ilmakehää. Entä ylikansoitus ja nälänhätä?  Maailmaan syntyy 90000 lasta vuorokaudessa, heistä 60000 tulee näkemään nälkää. Maailmassa on enemmän ihmisiä, kuin se pystyy elättämään.Yksi kolmasosa maailman väestöstä syö kolme neljäsosaa sen ruoasta. Me suomalaiset kuulumme siihen kolmanteen osaan. Meidän velvollisuutemme on auttaa. 
      Ydinvarustelun lopettamiseksi on jo käyty nevotteluja esimerkiksi Helsingissä ja Wienissä. Niitä pitää jatkaa ja niihin pitää kiinnittää enemmän huomiota. Muuten niistä ei ole mitään hyötyä. 
      Sitä vastoin saastevaaran poistamiseksi ei ole tehty juuri yhtään mitään. Tehtaiden pitäisi haudata saasteensa maahan. Autot, lentokoneet ja ydikokeet saastuttavat ilmaa. Autojen pakokaasupulma on jo teoriassa ratkaistu. On kehitetty sähköautoja. Tietääkseni sähkölentokonetta ei ole keksitty, joten ilmeisesti ihmisen pitäisi luopua lentämisestä kokonaan, niin kuin ydinkokeistakin. Maailman ylikansoittuminen on pulma sinänsä, sillä esim. monet uskonnot kieltävät ehkäisyvälineiden käytön. Ilmeisesti ainoa ratkaisu tähän olisi joskus tulevaisuudessa suurten rakettien rakentaminen, joilla osa ihmisiä saataisiin siirretyksi muille asutuskelpoisille planeetoille. Samalla ehkä ratkeaisi ruokapulakin. Meidän käsissämme on ratkaisu, millaisen maailman tuleville polville jätämme. 

Toisella konseptilla on kirjoittamani jäsentely:

I Mitkä ovat pelottavimmat ongelmat tällä hetkellä?

II Miksi ne ovat pelottavia ongelmia?

III Miten ne voisi estää?

En muista tämän aineen kirjoittamisesta mitään. En osaa sanoa, onko jäsentely opettajan sanelema vai   minun pohdintani tulos.

Opettaja on palkinnut suoritukseni arvosanalla 8+. Pilkkusäännöt eivät ole olleet minulla hallussa. Opettaja on antanut kielioppivirheistä miinuksia. Arvosana on ilmeisesti syntynyt vähentämällä kympistä seitsemän miinusta.   

Kriisit ovat epäoikeudenmukaisia

Kriiseissä yhdet kuolevat, toisille ei käy mitenkään, kolmannet ajautuvat katastrofiin ja neljänsien kohtalot asettuvat välimaastoon. Tätä vastaan on taisteltava.

En ole kokenut sota-aikaa. Jollakin tavoin tunnen Suomen viime sotien vaikutukset nahoissani, koska äitini menetti isänsä ja isäni menetti kotiseutunsa. Puhutaan taakkasiirtymästä.

Tässä koronakriisin aikaisessa ilmapiirissä on varmaan jotakin samaa kuin sota-ajassa. Kummassakin tapauksessa toimitaan yhdessä esivallan antamien suositusten ja määräysten mukaan. Sodan aikana mentiin pommisuojaan tai kellariin, kun sireenit ulvoivat, mukauduttiin elintarvikkeiden säännöstelyyn ja osa läheisistä ja tutuista ihmisistä katosivat jonnekin. Jotkut kuolivat. Ihmiset auttoivat toisiaan vapaaehtoisesti. Kaikilla oli paljon työtä. Hyvin moni pelkäsi. Tuntematomien ei kohdatessaan tarvinnut puhua ilmoista ellei aprikoitu sään vaikutusta mahdollisiin pommituksiin.

Nyt pidämme turvavälejä, monet ovat kadonneet karanteeniin ja toiset - toistaiseksi harvat - kuolleet. Useat sairastuvat koronaan, mutta eivät menehdy, osa joutuu kärsimään sairauden vakavista oireista. Epidemian pahetessa, yhä useampi katoaa näkyvistä, kärsii kovasti ja jopa kuolee. Jotkut joutuvat työskentelemään ankarasti pitkiä päiviä, valitettavan monilla ei ole työtä ollenkaan. Monet pelkäävät. Kehittyneiden yhteyksien vuoksi voimme kuitenkin pitää jatkuvasti yhteyttä toisiimme ja tieto kulkee nopeasti.

Äitini isä kaatui talvisodassa. Jossakin vaiheessa - ehkä jo sisällissodan aikana - alettiin puhua sankarivainajista. Muistelen edesmenneen äitini kertoneen, että asiaan liittyi myös jonkinlaista häpeää. Miksi juuri meidän isä kaatui? Kaatuneita ei tietääkseni saanut myöskään surra näkyvästi. Oli tyydyttävä urheasti lesken osaan. Ulkoiset surun merkit varmasti hyväksyttiin.

Sota haavoitti tavalla tai toisella lukemattomia perheitä. Oli varmasti myös jonkin verran onnekkaita perheitä, joita sota ei koskettanut juuri mitenkään. Varmasti kaikki kuitenkin pelkäsivät. Jos läheisistä ei kukaan syystä tai toisesta joutunut rintamalle tai määrätyt palvelutehtävät voitiin suorittaa kaukana selustassa, asuttiin harvaan asutulla maaseudulla, joissa ei ollut pommituksia, ja ruokaa saatiin riittävästi omalta tilalta, eikä kotiseutua jouduttu luovuttamaan viholliselle, sodasta saatettiin selvitä mitättömin menetyksin.

90-luvun lamakaudessa oli myös sodan ja nykyisen kriisin piirteitä. Jotkut menettivät elämäntyönsä tai palkkatyönsä lopullisesti. Jos perheen molemmat ansiotyössä käyvät säilyttivät toimensa, lama tuskin vaikutti perheeseen juuri mitenkään. Pelkoa varmasti tunnettiin. Jos toinen työssä käyvistä menetti ansionsa, perhe joutui sopeutumaan uuteen tulotasoon. Kun perheen ainoalta ansiotyössä käyvältä meni työpaikka, perhe kohtasi katastrofin. Samoin kävi monelle yrittäjälle, jolle saattoi jäädä suuri velkakuorma. Jos sinkku menetti lopullisesti työnsä, hänen kohtalonsa oli myös erityisen kova.

Minä menetin perheemme ainoana palkkatyössä käyvänä talouspäällikön toimeni 90-luvun lamassa. Tilanne oli kauhea, mutta me selvisimme. Lapsiemme mielenmaisemaan tuo aika on varmasti jättäny jälkensä.

Myöhempi finanssikriisi ei talouttamme hetkauttanut. Toimin sen aikana turvallisesti opettajana. Nyt olemme vaimoni kanssa eläkkeellä, joten lienemme turvassa, jos vältymme tartunnalta. Lastemme perheillä ei ole hätää, mutta kukaan ei tiedä tulevasta.

Nykyinen pandemia kohtelee taas kansalaisia epädemokraattisesti. Joiltakin katoaa työ, toiset ponnistelevat äärimmillään etulinjassa alttiina tartunnalle. Pahimmillaan joku saattaa menettää henkensä jonkun toisen huolimattomuuden tai välinpitämättömyyden vuoksi. Virus on kuitenkin niin inhottava ja arvaamaton, että syyllistämisiä kannattaa välttää. Ehkä voimme kuitenkin tarvittaessa kainosti ohjeistaa toisiamme, koska kurinalaisuus on nyt yksi pandemian vastaisen taistelun onnistumisen tärkeimmistä edellytyksistä.

Ansionmenetykset ja konkurssit jakavat taas kansalaisia erilaisiin kohtaloihin. Vihollinen on kuin ulkoavaruudesta ilmestynyt itseään kopioiva hirviö.

Toivottavasti valtioneuvosto osaa jakaa tukea niin viisaasti, että kenenkään elämä ei joudu pandemian vuoksi tuhon kierteeseen. Ihmisiä on tosin jo kuollut Suomessakin. Mahdollisimman moni sairastuneista olisi pystyttävä pelastamaan.

Toisten auttaminen, yhteisöllisyys ja yhteistoiminnallisuus luovat hyvää mieltä ja tuovat tuloksia. Keskitytään näihin ja pidetään yllä toivoa. Ei jätetä kaveria. Ollaan valmiita maksamaan iloisina kriisin aiheuttamat veronkorotukset.

Rukoillaan esivallalle viisautta ja voimia äärimmäisen haastavassa tehtävässään.

Koronan aiheuttama kokemus tämäkin

Isäni puoleisen suvun sukuseuran hallituksen kokous pidettiin tänään sähköpostitse. Se onnistui paremmin kuin luulinkaan, mutta kankeaa se oli. Puheenvuorot toteutettiin vastaamalla ryhmäsähköpostiin. Kuten arveette, ne olivat enimmäkseen lyhyitä.

Asia saatiin hoidetuksi, mutta oikeissa kokouksissa meillä on ollut paljon mukavampaa. Kokous kesti pari tuntia ja sen jälkeen teki mieli ulos. Lähdin lenkille yksinäiset kokouskahvit juotuani.

Luulen, että monelle on hankalaa ilmaista ajatuksiaan kirjallisesti. Harva käyttää kymmensormijärjestelmää. Varttuneitakin olemme.

Oli tylsää odotella repliikkejä ruudulle. Niinpä luikahdin välillä Ylen ja Iltasanomien sivuille. Puhetta johtavan piti arvuutella, kuinka kauan odottaa, että voi katsoa kunkin pykälän käsitellyksi. Hyvin osasi. Lähetin eräässä kohdassa odottelukehotuksen, että saan asiani kirjoitetuksi, ennen kuin juna taas lähtee.

Yhdellä osallistujalla oli luultavasti niin hidas linja tai vanha kone, että hän taisi olla välillä jonkin pykälän muita jäljessä. Häneltä tuli myös muutama repliikki, kun kokous oli jo päättynyt.

Jos sukukokoukset olisivat aina tällaisia, sukuseura kuolisi varmasti pian jäykkäkouristukseen.

Ryhmäpuhelut ovat yhä mahdollisia, mutta osallistujien enimmäismäärä on kuusi. Tänään meitä oli "paikalla" useampia. Googlen Hangouts saattasisi olla sahköpostia parempi vaihtoehto vaihtoehtoiseksi läsnäoloksi.

Meillä pitäisi olla ensi kesänä varsinainen sukukokous, joka koskee kaikkia sukuseuran jäseniä. Jos pandemia on yhä vauhdissa, sekin pitää varmasti järjestää virtuaalisesti. Kesäkokouksemme järjestetään yleensä matkailullisesti kiinnostavissa kohteissa, jotta sukulaisilla olisi muitakin syitä tulla paikalle kuin vain muodollinen kokous. Olisi hassua, jos paikalle tulisi vain hallituksen jäseniä, jotka myöntäisivät vastuuvapauden itselleen ja valitsisivat erovuoroiset jatkamaan hallituksessa. Minä tosin en aio olla enää ehdolla.

Tänä kesänä aikomuksemme on kokoontua Jämijärvellä. Miten toimia, jos jos korona estää?

Koe Jämijärvi virtuaalisesti?

Mustaa huumoria, älä lue jos epäröit

Koska olemme kaikki koronavirusasiantuntijoita, minäkin teen ehdotuksen toimenpideohjelman tehostamiseksi. Painotan, että nämä ovat vain suosituksia. Niiden noudattamatta jättämisestä voidaan kuitenkin rangaista kotiarestilla.

Ulkona saa käydä vain lenkillä ilman seuraa ja korkeintaan sadan metrin päässä kotoa. On käveltävä tai juostava takaperin ja puhdistettava jokainen askeljälki käsi- tai jalkadesillä. On pidettävä kumikäsineitä ja vaihdettava pari jokaisen askelman siivoamisen jälkeen. Kaikkia kehoitetaan olemaan loukkaantumatta, jos kohtaa pyllistelyä.

Kotona on kaikkien pysyteltävä eri huoneissa tai vähintään huoneiden eri nurkissa. Parivuode on tarvittaessa halkaistava. Tasapainon säilyttämiseksi jalat kannattaa sahata pois. Tasapainoaan ei kannata menettää muistakaan syistä.

Kaikilla on lupa kontrolloida naapureitaan. Niitä, joilla on alalta runsasti kokemusta, voidaan palkata tekemään valvontakäyntejä koteihin, joilla ei ole naapureita.

Kaikkien on pidettävä kätensä sidottuina kasvojen koskettelun välttämiseksi. Lisäksi kaikkien on pukeuduttava foliopukuun. Jokaiseen kotiin jaetaan väestökirjanpidon mukaan riittävä määrä foliokangasta, lankaa ja helppolukuiset ohjeet suoja-asujen valmistamiseksi. Jokaisen on pidettävä päässään ämpäriä, joita tiedetään jokaisessa taloudessa olevan runsaasti. Silmänreiät sallitaan. Jos olo tuntuu ahdistavalta ämpärin voi tilapäisesti vaihtaa foliohattuun. Saadussa tarvikelähetyksessä on tarpeet ja ohjeet myös tähän.

Kussakin taloudessa saa yksi henkilö kerrallaan olla kädet vapaina. Vuoro vaihtuu tunnin välein. Tämä henkilö käy tarvittaessa kääntämässä luettavien kirjojen sivuja, käynnistämässä uuden videon ja rapsuttamassa pitkän astalon avulla, kun jotakin syyhyää tai kutittaa.

Vapaavuorolla olevat laittavat ruoan ajallaan. Heidän on käytettävä jatkuvasti kumihansikkaita ja vaihdettava ne uusiin aina kun ovat koskeneet johonkin. Vapaavuorolainen syöttää muut taloudessa olevat käyttäen esimerkiksi haravanvarteen kiinnitettyä lusikkaa.

Vessassa voi käydä vapaavuoron aikana. Vessaan sijoitetun on kuitenkin siirryttävä ensin asioitsijan kotiasemaan ja säilytettävä koko ajan riittävä etäisyys muihin asukkaisiin.

Apteekki-, posti- ja ruokakauppa-asioiden hoitamiseksi rakennetaan pikaisesti riittävän laaja putkipostijärjestelmä. Putki- ja postihenkilöiksi oletetut siirtyvät "nyrkiksi" oletetun valtioneuvoston tukiryhmän ohjeiden mukaan joustavasti rakentamaan putkipostijärjestelmää.

Aprillipäivä meni jo, mutta olkoon tämä vale-ehdotus.

Oppiiko maailma pandemiasta?

Tämänhetkinen pandemia osoittaa, että ihmiskunta voi muuttaa elintapojaan hyvin nopeasti. Koronavirus on osalle potilaista tappava ja siksi mukautuminen on nopeaa.

Suomessa Sanna Marinin johtama hallitus on toiminut nopeasti ja päättäväisesti. Oppositio on myötäsukainen kuten myös me äänestäjät.

Sanna Marin on todennäköisesti demarien ehdokas seuraavissa presidentinvaaleissa ja saattaa menestyä hyvin, jopa tulla valituksi.

Sanna Marin on huolissaan ilmastonmuutosuhasta, mikä on hänelle kunniaksi. Jos demarit voittavat seuraavat eduskuntavaalit perussuomalaisten sijasta, Marin vetäisi todennäköisesti hallitusneuvotteluja. En tiedä milloin demarit valitsevat seuraavan puheenjohtajan, mutta luulen, että Marin koetaan itseoikeutetuksi, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Tämä riippuu tietenkin siitä, miten hän menestyy pääministerinä pandemian jälkeen. Hän on kuitenkin osoittanut taitonsa johtaa hallitusta poikkeuksellisissa olosuhteissa ja hän on uskaltanut ministerikumppaneineen uhmata jopa suosittua presidenttiä.

Jos Marin johtaa seuraavia hallitusneuvotteluja, hänen on saatava mahdolliset hallituskumppaninsa hyväksymään tehokkaat ilmastonmuutosta ehkäisevät toimet, mikäli haluaa pitää niistä kiinni. Tämä ei ole ollenkaan varmaa.

Maan velkaantumisaste nousee huomattavasti virusepidemian vuoksi. Siihen ollaan valmiit, jotta kriisi ei aiheuta liian suuria tuhoja. Onneksi lähtötilanne on Suomessa kohtuullisen hyvä.

Kun pandemia on ohi, kulutus palaa luultavasti ennalleen, ehkä jopa kiihtyy. Pandemiaa voitaisiin pitää tehokkaana harjoituksena mukautumisessa ilmastonmuutosuhan edellyttämiin elämänmuutoksiin, mutta poliitikot eivät ryhdy torjumaan säätilan huolestuttavaa lämpenemistä, elleivät äänestäjät sitä edellytä.

Jos yritykset ja muut organisaatiot toteavat koronavirusepidemian aikaisten järjestelyjen aikana voivansa säästää varoja virtuaalineuvottelujen ja etätöiden avulla, näiden käyttö saattaa lisääntyä pysyvästi. Tästä seuraisi hyvää ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

Epätavallisia luonnonilmiöitä - kuten erikoisen lämmin talvi Suomessa  - ei kaikki ota vakavasti, koska tiedetään historiassa olleen ennenkin lämpimiä ja viileitä kausia. Emme kuitenkaan voi olla varmoja, johtuuko poikkeava sää ihmisen aiheuttamana vai luontaisesta vaihtelusta. Se, että vuodenajan sää on ollut ennen poikkeava, ei tarkoita automaattisesti, että syy nyt on sama. Jos auto on kaksi kertaa pysähtynyt kesken ajon polttonesteen jakeluongelman vuoksi, tämä ei merkitse sitä, että kolmannella kerralla syy on sama eikä esimerkiksi auton sähköjärjestelmän vika.

Ilmastonmuutosongelman torjumiseen aikaansaamiseen tarvitaan erityistä johtajuutta. Presidentti Niinistö on jo puhunut asian puolesta, mutta tulokset ovat laihat. Kuunneltaisiinko Marinia paremmin?

Ihmiskunta varautuu tämän pandemian jälkeen varmasti uuteen vastaavaan. Lainsäädäntöä hiotaan varmasti siten, että kriisitilanteessa voidaan toimia nopeammin. Valmiusvarastoja mukautetaan. Toimenpiteitä suunnitellaan etukäteen. Operaatioita saatetaan harjoitellakin. Uuden epidemian mahdollisuus otetaan huomioon eri alojen koulutuksissa.

Olen perusluonteeltani optimisti, mutta pelkään, ettei ilmasotnmuutoksen ehkäisemisessä edetä ratkaisevasti, ennen kuin ilmiö alkaa todella näkyä ihmisten arjessa. Toivottavasti olen väärässä. Toivottavasti koko ilmastonmuurosuhka osoittautuu harhaluuloksi.

Koronavirus leviää telepaattisesti!

Tutkijat ovat saaneet selville, että koronavirus saataa levitä ajatuksien kautta. Aivotoiminnot ovat sähkömagneettisia ilmiöitä ja ne voivat saada vastetta toisten ihmisten aivoissa. Tartuntavaara on suurin niiden ihmisten kesken, jotka ovat samalla aaltopituudella. Erityisen vaarallinen tilanne on toisiinsa rakastuneiden ihmisten kesken. Jos on kysymyksessä yksipuolinen rakkaus, on tilanne parempi, koska epätoivotun rakkauden kohteeksi joutuminen kasvattaa nopeasti immuniteettia. Tiedemiehet tutkivatkin, voitaisiinko näin syntynyttä sähkömagneettisten ilmiöiden törmäystä mallintaa siten, että immuniteettia voitaisiin tuottaa keinotekoisesti.

Erityisen suuressa tartuntavaarassa ovat ihmiset, jotka ajattelevat toisiaan samanaikaisesti. On ymmärrettävää, että rakastuneilla käy näinusein.  Ajatukset ovat myönteisiä ja voimakkaita kumpaankiin suuntaa. Virus tartuu hyvin nopeasti osapuolista sille, joka on vielä terve.

Myös ystävät, työtoverit ja sukulaiset muodotavat tartuntaketjuja. Kuten rakastuneiden, heidänkin on pyrittävä välttämään toistensa ajattelemista. Hallitus on toistaiseksi päättänyn vain suositella tätä, koska vartiointia on vaikea järjestää. On kuitenkin päätetty pohtia, voitaisiinko varusmiehiä pikakouluttaa toimimaan ajatuspoliiseina. Kyseeseen voisivat tulla myös henkilöt, jotka ovat erityisen kiinnostuneita naapureidensa elämästä ja muutoinkin muiden ihmisten keskinäisistä suhteista. Nopeana ehkäisykeinona toisilleen läheisten ihmisten kehoitetaan sopimaan keskenään, milloin ajattelevat toisiaan. Ajattelutuokiot voidaan aikatauluttaa siten, että kumpikaan eivät ajattele toista yhtäaikaa.

Tehokkaaksi keinoksi on ajateltu myös sanotun ajatusten kotipesän rakentamista mieleensä. Tämä tarkoittaa kotona olevien tavaroiden ajattelemista. Jos mieleen tulee joku henkilö, kannattaa alkaa heti muistella, mitä tavaroita on kotona ja miltä ne näyttävät. Kannattaa siis pysytellä kotona, koska siellä esineitä voi myös katsella.

Kaupoissa käyminen on rajoitettava ehdottomaan minimiin. Jos kaupassa kohtaa jonkun ihmisen, joka herättää ajatuksia, on heti kiinnittää huomio johonkin elottomaan. Jos tavattu henkilö näyttää esimerkiksi viehättävältä, rumalta, viisaalta tai kierolta ja herättää siten häneen kohdistuvia ajatuksia, kannattaa työntää pää lähimpään pakastealtaaseen ja alkaa havannoida esimerkiksi pakastekalojen estetiikkaa.

Jos henkilö ajattelee olevansa itse ruma, komea tai jollakin muulla tavalla ajatuksia herättävän näköinen, hänen kannattaa pysytellä kotona ja turvautua kauppa-asioissa sellaisten henkilöiden apuun, joilla tiedetään olevan vähän ajatuksia.

Taudin leviämisen ehkäisemiseksi kehoitetaan erityisesti uusmaalaisia olemaan ajattelematta maakunnan rajojen ulkopuolisia. Rajoilla vartioivien poliisien ja varusmiesten toiminnan tueksi suunnitellaan moniammatillista toimikuntaa kehittämään maantieteellisiä ajatusrajoja.

Tukan ja kasvojen ahkeralla pesemisellä ei vielä ole todettu ajatustartuntoja ehkäisevää vaikutusta, mutta siihenkään keinoon turvaumista ei ole suljettu pois.

Hauskaa aprillipäivää kaikille!

Kontaktien välttäminen sujunut minulta huonosti

Kävin eilen tapaamassa lääkäriä. Mennessäni poikkesin apteekkiin ostamaan testosteroniannoksia ja muutakin. Ajattekin, että saan pistoksen Trinitaksessa niin minun ei tarvitse lähteä muualle sitä hakemaan.   Näin voin välttää lähikontakteja. Emme ole enää karanteenissa, mutta vaimoni taitaa kuulua riskiryhmiin - ei tosin ikänsä puolesta.

Sain Trinitaksen lääkäriltä perusteelliset ja hyvät ohjeet vähentääkseni unilääkeannostani hitaasti, mutta toivottavasti varmasti. Lääkäri vaikutti oikein pätevältä. Elimistöni on ilmeisesti tottunut Stellaan eikä aikaisemmat annokset enää riitä. Toivottavasti pääsen irti kokonaan. Nyt edetään kolmen lääkkeen yhdistelmällä ja tilanne tarkistetaan kuukauden päästä. Vähän muutakin lääkitystä säädettiin samasta syystä. Sain myös piikin. Lääkäri kehotti minua myös liikkumaan joka päivä sen verran, että hengästyn.

Kokonaisuuteen kuuluu mieto annos Mirtazapinia. Kävin taas apteekissa. Lääkäri oli kuitenkin unohtanut laittaa siitä lääkemääräyksen. Soitin Trinitakseen ja siellä luvattiin hoitaa asia.

Mieleeni tuli sitten, että en ollut saanut reseptiä Stellaan, jota olen käyttänyt ja joka yhä kuuluu yhdistelmään. Soitin lääkäriasemalle, mutta puhelu meni vastaajaan. Nauhalta luvattiin ottaa yhteyttä. Kohta sieltä soitettiin ja esitin Stellaa koskevan asiani. Puhelun varsinainen aihe oli kuitenkin se, että Mirtazapin-resepti on nyt kunnossa.

Menin kolmannen kerran apteekkiin. Minulle kuitenkin kerrottiin ettei määrättyä lääkettä ole neljän ja puolen milligramman tabletteina. Kävi ilmi, että minulla oli joulukuussa määrätty resepti Stellaa voimassa joten se asia oli kunnossa. Lääkäri oli tietysti nähnyt sen tietojärjestelmästä tehdessään reseptejä.

Asian selvittäminen jäi tälle päivälle. Otin illalla oman sovelluksen käytettävissä olevista lääkkeistä ja uni tuli hyvin.

Soitin jälleen Trinitakseen. Sama yhdyshenkilö vastasi. Hän oli ymmärrettävästi ihmeissään ja arveli, että annoskokoon oli tullut virhe.

Hän soitti, kun oli selvittänyt asian. Mainittuja pillereitä on olemassa. Niitä valmistaa Töysän apteekki. Apteekeilla on velvollisuus tilata niitä. Yliopiston apteekista niitä ei kuitenkaan saa. Ymmärsin, että hän kuulisi mielellään, mihin hanke päätyy.

Olin utelias joten soitin Yliopiston apteekkiin. Linjalla oli kuitenkin ruuhkaa, enkä viitsinyt jäädä odottamaan.

Soitin taas apteekkiin, jossa olin asioinut. Kuulin, että heillä ei ole sopimusta Töysän apteekin kanssa. Minua neuvottiin kääntymään Kupittaan apteekin puoleen.

Päätin varmistaa saatavuuden soittamalla viimeksi mainittuun. Vaimo valisti, että siellä on töissä tuntemamme henkilö. Kuinka ollakaan puhelimeen vastasi Maija. Juttelimme hetken jälleenkuulemisen riemusta. Sitten otin asiani esiin ja kuulin, että heillä on etsimääni heti varastossa.

Olin ajatellut lisätä lenkkeilykertojani kuten lääkäri kehotti. En tosin aio hölkätä seitsemänä päivänä viikossa. Voisin kuitenkin tehdä erillisiä intervallilenkkejä. Juoksin viime keskiviikkona 15 kahden minuutin spurttia tavallista hölkkäämistänivauhdikkaammin. Se ei ollut kivaa, mutta aion itsepäisesti jatkaa. Voisin juosta intervalleja useammin, mutta vähemmän kerrallaan.

Lähdin lenkille suuntanani Kupittaan apteekki. Otin spurtteja ja kävelin välillä. Sain apteekista etsimäni. En nähnyt Maijaa, mutta lähetin minua palvelleen henkilön kautta terveisiä. Sanoin, että olen tuntenut Maijan vanhemmat jo ennen kuin hän on syntynyt. Tyydyin viiteen spurttiin tällä lenkillä.

Soitin kotoa Trinitakseen. Yhdyshenkilö oli vaihtunut, mutta kerroin uutiseni. Hän hämmästeli kertomaani tarinaa, lupasi välittää tiedot ja kiitti ystävällisesti.

Hyvä että ensimmäisessä apteekissa neuvottiin eteenpäin. Sain näin lääkkeen nopeasti. Jos he olisivat voineet tilata sitä minua varten, olisin joutunut odottamaan.

Trinitas on pienehkö lääkäriasema, joka on erikoistunut meihin gerontosauruksiin eli yli kuusikymppisiin. Kilpailevat selvästi laadulla ja palvelualttiudella.

Kävin eilen viemässä läppärini tutkittavaksi ja hain sen tänään. Kontaktien välttäminen on sujunut aika huonosti näin päättyneen karanteenijakson jälkeen. Tästä ei voi kuin parantaa.

Ylen sivuilla on muuten Jussi-enon piirustuskoulu. Tämä vinkkinä, jos haluat kokeilla lajia koronapäivien ratoksi tai keksiä puuhaa lapsillesi.

Kumpi parempi kriisissä - oma maa vai EU?

Koronavirusepidemia osoittaa, että Euroopan unioni ei ole valtioliitto vaan itsenäisten maiden yhteisö. Jokainen valtio toimii kriisissä niin kuin katsoo parhaaksi. Nopeutta vaativassa tilanteessa on parempikin, että päätöksenteko toimii ripeästi, mikä ei EU:n laajuudessa luultavasti onnistuisi. Jokaisella maalla on itsellään paras tieto alueensa tarpeista.

Kriisin aikana korostuu tarve kuulua "meihin" ja ottaa etäisyyttä "muihin". Saska Saarikoski  kirjoitti aiheesta ansiokkaasti äskettäin Hesarissa (artikkeli todennäköisesti maksumuurin takana).

Mekin vaimoni kanssa halusimme palata pian kotimaahan, kun koronatilanne alkoi eskaloitua.

Kuten Saarikoski toteaa, jakautumisen halua voi ilmetä myös saman maan kansalaisten kesken. Tästä antaa viitteitä Facebookissa ilmennyt halu pilkata muusta Suomesta eristettyä Uuttamaata kohtaan. Kyseessä lienee huumori, mutta oireellista se on.

Onneksi vaikuttaa siltä, että me suomalaiset pääosin puhallamme nyt hyvin yhteen hiileen.

Jokainen maa ponnistelee nyt saadakseen tehohoito- ja testauskapasiteettinsa riittämään. Epidemia on eri maissa eri vaiheissa. Etelä-Euroopassa ollaan jo ääritilanteessa.

Jos asiaa hoidettaisiin EU:n tasolla, voitaisiin tarvittavaa kapasiteettia kohdentaa tilanteen mukaan sinne, missä tilanne on pahin. Samalla voimavaroja voitaisiin kasvattaa nopeasti yhteistoimin, jotta ne riittävät epidemian levitessä. Tällaiseen ei EU ole valmistautunut.

Testauslaitteiden tuotantoa on vaikea saada nopeasti vauhtiin, koska kaikkia tarvittavia osia ei ole saatavissa. EU:n laajuudessa toimien, tuotantoa voitaisiin koordinoida siten, että laitteita saadaan sinne, missä kulloinkin tarve on suurin.

Ranskassa on 67-68 miljoonaa asukasta. Noin suuri maa on pystynyt varustamaan yhden TGV:n sairaalajunaksi. EU voisi yhteistoiminnassa varustaa useita tällaisia junia, jotka voisivat siirtyä aina sinne, missa tarve on suurin. Ne voisivat ehkä siirtää potilaita, joiden tilanne näyttää huononevan, sinne missä on tehohoitokapasiteettia. Ehkä kyseistä valmiutta voisi olla myös näissä junissa.

Ranska sulkee jo tehtaitaan. Tämä tuskin koskee kriittisiä aloja, mutta joistakin halutuista tuotteista varmaan tulee pulaa. Taloudellisia tappioita varmasti tulee paljon.

Eri valtioilla on taipumus toimia kriisitilanteissa itsekkäästi. J.K. Paasikivi totesi aikoinaan, että maat uhrautuvat toistensa puolesta vain nuorten unelmissa, ja oli varmaan oikeassa. Valtiot eivät edes toteuta lupauksiaan, jos omat edut tulisivat siten uhatuiksi. Toisen maailmansodan alussa Englanti ja Ranska lupasivat auttaa Puolaa, jos Saksa hyökkäisi sinne. Kun sitten niin kävi, Puola jätettiin yksin sotimaan. Englanti tosin julisti Saksalle sodan, mutta ei ryhtynyt käytännön toimiin.

Jos koronavirusepidemiaa torjuttaisiin EU:n laajuudessa, voisivat yhteenlasketut taloudelliset tappiot olla olla pienemmät. Myös kuolleisuus voisi olla vähäisempi. Tämä edellytäisi vahvaa luottamusta ja solidaarisuutta maiden kesken. Siihen tuskin on halua. Europondit ja muut yhteisvastuulliset rahoitusmuodot kriisin seurauksien lievittämiseksi torjuttiin jo, koska esimerkiksi Suomi vastusti niitä.

Kollektiivista vastuuta ei vain haluta ottaa. Ilmeisesti pelätään, että jotkut maat voisivat hyötyä muiden kustannuksella. Tämä on nähty myös pakolaiskriisin hoitamisessa. Vastuun jakamisen halu esimerkiksi Italian ja Kreikan kanssa pakolaisten auttamiseksi on jäänyt symboliselle tasolle.

EU:n lippu ja tunnusmelodia Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta ei herätä samalaisia tunteita kuin kansalliset symbolit. Tämä kertoo yhteisön koheesiovoiman heikkoudesta.

Koronatartuntojen määrä on toistaiseksi vähäinen Afrikassa, mutta virus tulee vääjäämättä leviämään sielläkin. On kauhistavaa ajatella, miten kyseisen maanosan köyhien maiden käy epidemian jatkuessa.

Koronahaiku

Opin tänään, että haiku-runoissa on kolme riviä. Ensimmäisellä on viisi tavua, toisella seitsemän ja viimeisellä taas viisi.

Tässä ensimmäinen oma:

Koronavirus
ei ole maailmanloppu
paitsi joillekin

Haikurunot ovat usein luontoaiheisia. Tässä sellainen:

Puu kaatui rotkoon
tupajumit heittelehtivät
kuulitko kaiun?

Seuraavaan käytin satunnaissanageneraattoria ja synonyymisanastoa:

Puhdaskielinen
on hillitty ihminen
tai kasvatettu

Uhkapeliä länsinaapurissa

Ruotsissa koronaepidemia on pidemmällä kuin Suomessa, mutta toimenpiteet ovat olleet lievempiä kuin täällä. Suomessa halutaan varmistaa, että tehohoitokapasiteetti tulee riittämään sitä tarvitseville, ja siksi erilaisin toimin pyritään hidastamaan viruksen leviämistä. Silti ilmeisesti joudutaan äärirajoille. Suomessa on ryhdytty ankariin toimiin varmuuden vuoksi, Ruotsissa otaan enemmän riskejä. Suomessakaan ei olla menty yhtä pitkälle kuin esimerkiksi Ranskassa, mikä perustunee siihen, että maamme on harvaan asuttu.

Ruotsin tehohoitokapasiteetti riittää 526 hengelle (Expressen 21.3.). Tasoa pyritään varmasti kasvattamaan. Tuo määrä ei riittäisi varmasti Suomessakaan, mikäli epidemia etenee suunnilleen arvioidusti.

Ruotsissa suunnitellaan nyt kokoontumisten rajaamista 50 henkeen, kun Suomessa maksimi on 10 henkeä. Tukholman seudulla tilanne on muuta maata huonompi. Pääkaupunkiseudulta saa edelleen matkustaa muualle Ruotsiin. Hiihtokeskukset saavat yhä okka auki. Riskinä on, että virus leviäminen voimistuu muualle lomailijoiden mukana. Ruotsissa ei tietääkseni ole koulujakaan suljettu.

Joku arveli, että Ruotsin talous voisi näin elpyä nopeammin, kun epidemia on voitettu. Voi olla, että  naapurimaassa voidaan selvitä suhteellisesti vähemmillä konkursseilla ja palkanmenetyksillä kuin täällä. Jos virus tarttuu ajan mittaan toimista riippumatta yhtä suureen osaan kansalaisista ja ihmisiä kuolee joka tapauksessa suunnilleen saman verran, Ruotsi saattaa voittaa taloudellisesti, kun toimii niin kuin tuntuu toimivan.

Kuinka varmoja voimme olla? Jos virus leviää suhteessa laajemmin kuin täällä, eikä tehohoitokapasiteettia saada riittävästi nostetuksi, ruotsalaiset joutuvat maksamaan kalliin inhimillisen hinnan linjastaan. Onko edes varmaa, että taloudellinen lopputulos on parempi?

Poliittiset toimenpiteet koronaepidemiaan ovat kuin sijoitustoimintaa. Kannattaako panokset panna varmoihin kohteisiin vai riskipitoisiin? Jälkimmäisiin panostamalla voi voittaa enemmän, mutta myös menettää suuren osan sijoitetuista varoista. Järkevä riskisijoittaja harkitsee, kestääkö hänen taloutensa , jos panos menetetään.

Koronavirusepidemiassa ei kuitenkaan ole kyse vain rahasta vaan myös ihmishengistä. Konkurssi ja työn menettäminen aiheuttavat myös kärsimystä.

Asioita on vaikea saada samalle mitta-asteikolle.


Loppukevennyksiä:

Kun tulee ulkoa, on pestävä kädet. Ensin on tartuttava hanaan. Sitten kädet veteen ja saippua käyttöön. Sitten hana kiinni. Hanaan saattoi kuitenkin tarttua koronavirus, kun sitä kosketti ennen pesua. On pestävä taas kädet. Suljettava hana. Pestävä kädet. Suljettava hana. Pestävä käden. Suljettava hana ja niin edelleen. Milloin voi lopettaa? 

Ensi kesänä olemme pitkätukkaista väkeä. 

Koronavirukseen ja ilmastonmuutokseen suhtautumisesta

Ihmisyhteisö osoittaa koronaviruskriisissä valtavaa sopeutumiskykyä. Arjen käytännöt ovat muuttuneet suuresti muutamassa viikossa. Tapahtuneeseen on tarvittu hallitusten määrätietoisia päätöksiä ja kansalaisten sopeutumishalua. Tosin joissakin maissa on jouduttu säätämään myös sanktioita. Prosessi on ollut nopea, vaikka kokemustietoa on vähän. Suomessa on otettu ripeästi opiksi siitä, mitä muualla on ehtinyt tapahtua. On todella haastavaa reagoida tehokkaasti tuntemattomaan uhkaan, joka on nopeasti toteutumassa.

Viruskriisiä ja ilmastonmuutosuhkaa yhdistää kummankin epämääräisyys. Vihollista on vaikea erottaa. Kumpikin aiheuttaa ihmisuhreja. Ilmastonmuutos pakottaa ihmisiä muuttamaan elinkelvottomiksi muuttuvilta alueilta pois. Vastaanottohalua ei välttämättä ole runsaasti, mistä seuraa luultavasti konflikteja. Jos ne äityvät laajoiksi ja väkivaltaisiksi, seurauksena on ihmishenkien menetyksiä. Myös nälkäkuolemat ovat mahdollisia. Tällaisia ehkä jo tapahtuu.

On ymmärrettävää, että ilmastonmuutosuhka ei ole otsikoissa viruskriisin aikana. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta virusepidemia on myönteinen asia, mutta hinta on kallis.

Viruskriisin aiheuttamia toimenpiteitä on kommentoitu ylimitoitetuiksi. On puhuttu hysteriasta. Ilmastonmuutosuhan vakavasti ottamistakin on kutsuttu vouhotukseksi. Onneksi koronaepidemiaan on reagoitu tilanteen edellyttävällä tavalla, tosin esimerkiksi Italiassa liian hitaasti.

Hitaus muutoksiin on luontaista. Tunnistan taipumuksen itsessänikin. On vaikea uskoa, että sitä mitä äsken oli toimivaa ja vakaata, ei enää olekaan. Ehkä pelkäämme hötkyilijöiksi leimautumista. Henkilökohtainen mukautuminen voi tuntua liian suurelta uhraukselta. Joissakin tilanteissa maltillisuus on viisautta.

Tarpeellista reagointia voi hidastaa se, että asiaa ei koeta henkilökohtaisesti uhkaavaksi. Tilanteesta voi olla itsellä niukasti tietoa tai ei ole paneuduttu asiaan ja ajateteltu sitä perusteellisesti läpi. Perehtymisen sijaan voi olla houkuttelevaa tukeutua asenteeseen.

Koronakriisin alussa ajateltiin, että uhanalaisia ovat lähinnä iäkkäät, mikä ei sittemmin ole osoittautunut täysin oikeaksi arvioksi. Jos kuolemanvaarassa on "jotkut vanhukset", saatettiin asiaa pitää luonnollisena ja hyväksyttävänä, koska kausiflunssat toimivat samalla tavalla. Asian voi kyynistää äärimmilleen muotoon "antaa luonnon tehdä tehtävänsä". Tästä tulee mieleen joidenkin primitiivisten heimojen ammoinen tapa lähettää vanhukset viidakkoon kuolemaan. Toisaalta kuka tahansa meistä voi todeta kertoessaan jonkun sukulaisen kuolemasta, että hän oli jo vanha ja sairas.

Minua ilahduttaa Suomen hallituksen tavoite hidastaa koronan leviämistä niin, että kaikissa tilanteissa tehohoitokapasiteetti saadaan riittämään kaikille tarvitseville - iästä riippumatta. Hyvinvointivaltiolle on mahdollista tavoitella tällaista.

Ilmastonmuutosuhka toteutuu tämänhetkiseen kriisiin verrattuna hitaasti ja siihen reagoidaan verkkaisesti. Poliitikot toimivat kuten äänestäjät haluavat. Asiaan sekoittuu tämänhetkisten kaupallisten ja maakohtaisten etujen puolustamista. Me varttuneet saatamme ajatella alitajuisesti, että asia ei oikeastaan koske meitä, koska tulemme poistumaan vahvuudesta ennenkuin tilanne todella laukeaa. Tämäkään ei taida olla koko totuus, koska on todettu varttuneiden ottavan nuoria enemmän ilmastouhan huomioon toimissaan. Voi olla, että Greta Thunbergin saama laaja huomio aiheuttaa näköharhan. Kuitenkin opettajat kertovat nuorten ahdistuksesta asian suhteen. Minäkin haluaisin luoda luoda omilla toimillani toivon näkymiä, mutta olen kohtalaisen saamaton. Yritän kuitenkin noudattaa tunnollisesti omaehtoista karanteenia, joka johtuu äskettäisestä paluusta Ranskasta.

Ihmiskunta toimii nopeasti koronaviruksen leviämistä vastaan, vaikka tutkimustietoa asiasta on vähän ja asiantuntijoilla on varmasti erilaisia näkemyksiä tarvittavista toimista. Poliitikot pystyvät silti muodostamaan nopeasti konsensuksen toimenpideohjelmasta. Ymmärretään, että uhan ollessa näin merkittävä, kannattaa tehdä koviakin päätöksiä varmuuden vuoksi. Koronaviruksen kanssa ei voi neuvotella.

Myöskään ilmastonmuutoksen kanssa ei voi neuvotella. Jos uhka toteutuu kuten pelätään, kukaan ei voi vedota mihinkään. Kuitenkin alan tutkijoilla on todettu olevan yli 90 prosentin konsensus ilmiön todellisuudesta.











Muistan ajan, jolloin AIDS oli uusi asia. Ei ollut varmuutta miten se leviää. Pelättiin, että se leviää vaikkapa vessojen kautta. Silloin paniikki osottautui tarpeettomaksi. Taudin saaneita hoidettiin niin hyvin kuin osattiin.

Voimia etulinjassa oleville!

Terveydenhuollon henkilöstö on nyt kovilla. Lääkärit, hoitajat ja muut sairaaloissa sekä terveysasemilla työskentelevät joutuvat kohtaamaan koronapotilaita ja virusta mahdollisesti kantavia. Asianmukaisesta suojautumisesta varmasti pidetään huolta, mutta alan henkilöstö joutuu tietoisesti altistamaan itsensä tartunnalle. Koronavirus voi olla kohtalokas työikäisillekin. Työssä saatu tartunta leviää läheisiin. Moni varmaan pelkää oman ja läheistensä terveyden puolesta, mutta hoitaa ansiokkaasti velvollisuutensa.

On hyvin ymmärrettävää, että terveydenhuollon parissa työskentelevät ovat huolissaan siitä, kaikki halukkaat eivät pääse testeihin. On varmasti karmivaa olla työssä, kun ei voi olla varma, ettei levitä virusta potilaisiin ja työtovereihin. Asiantuntija kertoi eilen A-studiossa, että koronaviruksen testauslaitteita on rajallinen määrä. Kapasiteetin kasvattamista hankaloittaa se, että kaikkia tarvittavia osia ei ole kylliksi saatavissa. Siksi käyttöä pyritään suuntaamaan sinne, missä se on tehokkainta.

Minun immuniteettini ajettiin alas, ennen kuin sain kantasolusiirteen vuonna 2016. Tuossa tilanteessa koronaviruksen saaminen olisi saattanut olla kohtalokasta. Toivottavasti tällä hetkellä siirtoprosessissa olevia hoitavat on voitu testata.

Yhdellä lapsenlapsistamme oli syntyessään vain puolikas sydän. Korkeatasoisen hoidon ansiosta hän on hengissä, mutta joutuu vierailemaan aika usein Uudessa lastensairaalassa. Hän kuuluu varmasti riskiryhmään. Toivon sydämestäni, että noissa tilanteissa häntä hoitava henkilösto on testattu.

Myös hengityslaitteita on rajallisesti käytettävissä. Muistan kuinka hoidossa ollessani aloin tuntea pientä vaikeutta saada hengitetyksi. Sain viikset, mutta pian meni taju. Olin saanut kuupan kasvoilleni ja sitten jykevämmän saadakseni happea. Minut vietiin teho-osastolle. Olin tiedoton koko keikan ajan. Olin ilmeisesti hengityskoneessa. Kun heräsin, olin jo osastolla, enkä tiennyt mitään tapahtuneesta. Jos tuossa tilanteessa olisi ollut koronavirusepidemia pahimmillaan, henkilökunta olisi joutunut valikoimaan hoidettavia. Luultavasti minua nuoremmat olisivat olleet etuoikeutettuja.

Esivallan toimin pyritään pitkittämään viruksen leviämistä, jotta kaikki voidaan hoitaa. Noudatetaan esivallan antamia ohjeita ja määräyksia mieluummin ylitunnollisesti kuin vain sinnepäin. Asiantuntijat ja päättäjät tekevät varmasi parhaansa.

Menestystä, voimia ja kestävyyttä kaikille terveydenhuollon urhoollisille toimijoille! Samaa myös niille, jotka taistelevat yritystensä ja työpaikkojensa puolesta.

Mistä Aurajoki alkaa?

Olen joskus todennut kartasta, että Aurajoki ei ole kooltaan kovin kummoinen joki. Lähdimme eilen ajamaan sen lähiteitä kohti sisämaata. Saimme katsella lounaissuomalaista kulttuurimaisemaa. Otin joesta kuvia matkalta.

Kaarina

Lieto

Lieto

Aura

Pöytyä

Pöytyä

Pöytyä

Googlemaps ei näytä kännykässäni Aurajokea paljoa tätä pidemmälle. Olimme jo aika lähellä Oripäätä, jossa on joen alkupää. Aurajoen pituus on noin 70 kilometriä.

Poikkesimme paluumatkalla Nautelankoskella Liedossa.

Minulla on tapana ripotella luku- ja aurinkolasejani kulkiessani. Antibesissa hukkasin ainakin yhdet lukulasit. Ne putosivat ollessani lenkillä. Nyt kysyt mihin tarvitsen lukulaseja ulkoillessani. Tapanani on kuunnella ranskan tunteja tai jotakin muuta kuulokkeilla. Mittaan myös kännykällä 15 minuutin juoksumatkoja. Tihrustamiseen tarvitsen lasit.

Viime viikolla kadotin yhdet lukulasit ollessani lenkillä täällä Turussa. Kuljin tänään samaa reittiä vastasuuntaan. En löytänyt.

Viime vuonna olin pudottanut yhdet tavanomaisella lenkkireitilläni radanvarsipolulla. Myöhemmin löysin ne, kun joku oli nostanut ne näkyviin. Ajattelin tänään, että jos löydän viimeviikkoiset samalta polulta sille pantuna, voisin jättää sinne kiitoslapun näkyviin.

Eilen huomasin aurinkolasieni kadonneen jonkun alkupään kuvauspysähdyksen jälkeen. Kävin paluumatkalla etsimässä niitä. Kävelin kevytväylätietä kohti kuvauspaikkaa, mutta en nähnyt laseja. Tullessani takaisin tulin tarkistaneeksi toppapuseron sivutaskuni. Lasit löytyivät oikeanpuoleisesta. Kai tämä pitää yrittää ottaa huumorilla. Jos sinulla on tällaista, et ole ainoa.

Kenen selviäminen on tärkeää?

Minun ja samalla koko perheeni elämässä on ollut rankkoja vaiheita. Menetin työpaikkani 90-luvun lamassa. Meillä oli velkainen omakotitalo ja vaimoni oli kotona viiden lapsemme kanssa.

Siitä selvittiin. Sitten olen selvinnyt kahdesta syövästä. Tässä eivät olleet kaikki allikot. En voi paukutella henkseleitä. Olen toki yrittänyt kovasti, mutta välillä kuorma on ollut niin raskas, että työkyky on pettänyt.

Meillä on ollut siunausta.

Tunnuslauseeni on "Hyvinkin voi käydä". Nyt tuo ajatus tuntuu minusta erityisen ajankohtaiselta.

Hallitus on toiminut ansiokkaan päättäväisesti ja ryhtynyt nopeasti merkittäviin toimenpiteisiin. Varmaan 90-luvun kokemuksista on otettu opiksi. Silloin moni yrittäjä menetti elämäntyönsä ja kaikki työttömäksi jääneet palkansasaajat eivät päässeet koskaan takaisin työelämään.

Valtiovalta on julkistanut tänään valtavan tukipaketin yrityksille. Se kuulostaa määränä uskottalta, mutta toivottavasti on mietitty myös käytännön järjestelyjä. Tuki tulee valtaosaltaan vakuuksina. Yrittäjien on käännyttävä pankkinsa puoleen. Ihmettelen miten pankit pystyvät käsittelemään lyhyessä ajassa valtavan lainahakemusmäärän. Harva voi päästä hoitamaan asiansa kasvokkain - edes virtuaalisesti. Yrittäjien on oltava kyvykkäitä kynästään, että pystyvät olemaan vakuuttavia kirjallisesti. Anomukset on myös luettava. Tekoälysovellukset tuskin pystyvät asiaa hoitamaan. Kaikkia lainahakemuksia ei voida automaattisesti hyväksyä, koska silloin yhteiskunta ottaisi vastuuta sellaisistakin riskeistä, jotka eivät liity koronaan.

Hallitus on toiminut tähän asti hämmästyttävän tehokkaasti. Toivottavasti heillä on tähänkin jokin konsti taskussaan, jotta yrittäjät ja samalla heidän palkollisensa eivät joudu pulaan. Voi olla, että kriisissä syntyy innovatiivisia ratkaisuja.

Vaimoni on kaipaillut kukkia. Tänään hän tilasi kimpun ja se toimitettiin ovelle lasku mukanaan. Kukkakauppias sanoi vaimoni olleen tänään ensimmäinen asiakas, jonka asia ei liittynyt hautajaisiin. Näidenkin yrittäjien on pidettävä toimitilansa ja se merkitsee jatkuvaa vuokrien maksamista. Voi olla, että osa vuokranantajista tulee vastaan, jolloin koronatappiot jakautuisivat. Ei käy kateeksi yrittäjää, joka joutuu anomaan lainaa kiinteiden kulujen maksamiseksi.

Toivottavasti b-to-b - suhteet pysyvät koronakriisiä aikana vilkkaina. Niissä liikeneuvotteluja voidaan järjestää, koska kyse ei ole suurista ihmismääristä. Virtuaalineuvottelujakin voitaneen useissa tapauksissa käydä.

Nyt kysytään resilienssiä, josta harva oli kuullutkaan muutama vuosi sitten. Resilienssi on kimmoisuutta. Kun pallo saa kovan iskun, se palaa nopeasti entiselleen. Nyt yksilöiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan olisi kyettävä kestämään siihen saakka, että korona on taltutettu ja talous voi elpyä.

Koronan uhreja eivät ole vain sairastuneet, jotka menehtyvät. Korona - kuten 90-luvun lamakaan - ei toimi tasavertaisesti. Jotkut selviävät kuin koira veräjästä, mutta toisilla elämä voi mennä raiteiltaan, jopa loppua.

Nyt on pidettävä toivoa yllä. Yhteishenki auttaa siinä. Noudatetaan yhteiskunnan ohjeita. Mietitään samalla, miten voimme myös käyttää yritysten palveluja niiden puitteissa. Se vahvistaa yhteiskunnan resilienssiä.

Kun olin menettänyt työni ja oli lama 90-luvulla, silloisen SYP:n pankinjohtajasetä antoi meille lainaa kaikesta huolimatta. Hänellä oli varmaan elämänviisautta. Takaajat toki tarvittiin, mutta nekin järjestyivät.

Kaikkien selviäminen on tärkeää.

Kenen henki on tärkeä?

Elämme kuin jokin jännäridekkari olisi muuttunut todellisuudeksi ympärillemme. Noissa kertomuksissa tapahtumat etenevät nopeasti ja valtiovalta puuttuu voimakkaasti kansalaisten tavanomaiseen arkeen. Yhteiskunnan toimintoja aletaan muokata uuden tilanteen edellyttämään muotoon. Ihmeen nopeasti dekkarielämään tottuu.

Olen hämmästyneen ilahtunut siitä, että valtiovalta pitää niin liikuttavan hyvää huolta merkittävän riskialttiista ryhmistä eli vanhuksista ja huonokuntoisista. Tämä on merkki hyvin kehittyneestä yhteiskunnasta.

On ihmetelty, miksi toimet ovat näin jyrkkiä, vaikka tavanomaiset kausisairaudet aiheuttavat runsaasti kuolemia samojen riskiryhmien joukossa. Asiantuntija kertoi eilen median haastattelussa, että Suomen kuolleisuuden arvioidaan rajoittuvan 0,1 - 0,4 prosenttiin koronaviiruksen saaneista. Määrä kuulostaa ilahduttavan alhaiselta.

Yksi syy on se, että koronaviirus leviää tavanomaisia tauteja nopeammin. On myös mahdollista, että normaalikuntoisetkin voivat joutua tehohoitoon. Jos tauti leviää liian nopeasti, tehohoidon voimavarat loppuvat kesken. Tämän hetken erityisrajoituksilla pyritään hidastamaan koronaviruksen leviämistä siten, että tehohoidon tarve ei nouse liian nopeasti ja että kapasiteettia ehditään lisätä.

On eri asia puhua tutuista ihmisistä kuin kylmistä luvuista. Keväällä 92 vuotta täyttävä isäni elää karanteenissa kuten minäkin. Tietenkin toivon, että hän selviää tästä epidemiasta ilman seuraamuksia.  Olen etuoikeutettu, koska voin lähes 66-vuotiaana soittaa isälleni. Hänenkään oikeutensa elämään ei kuitenkenkaan perustu siihen, mikä on sopii minulle. Ihmisarvo on lähtökohtainen oikeus. Sama koskee lastenlastani, jolla oli syntyessään vain puolikas sydän. Hän kuuluu isäni lailla riskiryhmään, jota pitää erityisesti varjella. Luonnollisesti toivon, että muutkin läheiseni välttyvät koronan ankarilta vaikutuksilta.

Eräs poliitikko on aikoinaan kirjoittanut ihmisten instrumentaalisesta arvosta yhteiskunnalle. Siitä näkökulmasta lapsista tulee tuottavia kansalaisia vasta aikuistuttuaan ja me eläkeläiset olemme  kustannuksia. Primitiiviset heimot ovat aikoinaan voineet lähettää vanhukset viidakkoon kuolemaan.

Koronavirus ei merkitse maailmanloppua kuten ei myöskään ilmastonmuutos. Ihmiskunta säilyy varmasti. Jokainen kuolema on kuitenkin maailmanloppu yhdelle henkilölle. Olisi kolkkoa ajatella, että vanhat ja heikot joutavat hautaan. Kausi-infektioiden aikanakin voisimme toimia huolellisemmin riskiryhmien suhteen ja auttaa niihin kuuluvia välttämään tartunta-alttiita tilanteita.

Kuulunko itse riskiryhmään? Ainakin syöpäpotilaana kuuluin. Soitin taas hemapolille ja kysyin asiasta. Kuulun nyt hämmästyttävästi terveiden perusvirtasten joukkoon. Minun tulee toimia siten kuin muidenkin nuorten eli alle seitsemänkymppisten. Pidän tosin karanteenia, koska olen tullut äskettäin ulkomailta.  

Suomi on selvinnyt haastavassa tilanteessa toistaiseksi loistavasti. Kukaan ei ole kuollut koronavirukseen. Ulkomaalaisillekin kuuluu oikeus elämään, mutta en mene nyt siihen. Kriisitilanteessa haluamme samaistua joukkoon, johon koemme luontaisesti kuuluvamme.

Ihmisarvoa ei todellakaan pidä arvioida instrumentaalisesti. Velvollisuutemme on toimia elämän puolesta. Ollaan kuuliaisia valtiovallan ohjeille ja määräyksille, jotta tehohoidon kapasiteetti riittää.

Korona on sitkeä vihollinen

Me olemme vaimoni kanssa vapaaehtoisessa karanteenissa kuten edelliseen artikkeliini liitetty kommentti osoittaa. Tulimme vaimoni kanssa maahan ennen velvoittavia rajoitteita.

Haluamme ottaa suosituksenkin vakavasti. Nämä ovat yhteiset talkoot, joissa haluamme olla mukana. Todennäköisesti emme ole taudinkantajia, mutta nyt ei ole aika sooloilla. Varmaan tartunnan saaneetkin ovat yllättyneitä.

Tilanne Ranskassa on muuttunut nopeasti. Kortteerikaverimme, joka on vielä Antibesissa, oli matkalla ruokakauppaan, kun poliisit pysäyttivät hänet ja kysyivät papereita. Hän pääsi vielä kauppaan.

Ranskassa pitää olla ulkona kulkiessaan itse täytetty lomake, jossa perustellaan sisätiloista poistuminen. Kännykästä näytetty ei kelpaa, koska poliisien pitää voida kuitata se. Onneksi käsin kirjoitettukin käy. Kortteerikumppaniemme paluulento on huomenna. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Koronavirus on jotekin hahmoton vihollinen. Testattuja tapauksia on aika vähän. Perusterveitä nuoria ja keski-ikäisiä ei ilmeisesti vielä testata, ainakaan vielä suuria määriä, vaikka jotakin oireita olisikin. Näin ollen tauti piileskelee jossakin ympärillämme, kenties oireettomana itsessämme.

Hesarissa kerrottiin, että yhdestä kantajasta voi tulla kuukauden aikana 245 hengen ketju tartunnan saaneita. Ensin yhdestä keskimäärin 2,5 tartuntaa, sitten näistä saman verran ja niin edelleen. Tämä varmaankin tarkoittaa normaalioloja. Tästä syystä jyrkkiä toimenpiteitä mitä ilmeisimmin tarvitaan. Luultavasti rajoituksia ei voi kovin pian lieventää, koska jostakin piilevästä pesäkkeestä voi alkaa uusi epidemia.

Karanteenissa

Toinen karanteenipäivä menossa. Voin vain hämmästellä tilanteen muuttumisen nopeutta. Nyt on Suomi menossa kiinni.

Viime torstai oli taitekohta. Ilmapiiri koronan suhteen tuntui muutuvan. Huolestuimme vakavasti. Meillä oli junaliput hankittuna paluumatkalle Saksan ja Tanskan kautta Tukholmaan. Myös laivamatka Turkuun on varattu.

Kuten olen kertonut, ostimme perjantaina sunnuntaiksi lentoliput Suomeen. Lauantaina istuimme turistikliseisesti lounaalla Antibesin vanhassa kaupungissa olevassa ravintolassa trubaduurin laulua kuunnellen. Nyt tapamme karanteenia kotona Turussa.

Oli hämmentävää, etta mediasta ei käynyt selvästi ilmi, mitä karanteenissa oleminen tarkoittaa. Olin kuvitellut, että saisimme käydä kaupassa. Selvitin asiaa verkosta. Jyväskylän kaupunki oli julkaissut ohjeet selväkielisessä muodossa. Emme saa asioida kaupoissa. Onneksi läheisemme hoitavat ruokahankinnat puolestamme. Italiassa saa kuulemma kaupassa olla vain neljä asiakasta kerrallaan. Muut jonottavat ulkopuolella ja pitävät turvaetäisyyden väleillään. Onkohan sama vielä edessä täälläkin. Emme saa käydä vieraisilla eikä meitä saa käydä katsomassa. Ruokatavaratkin on ilmeisesti jätettävä meille käytävään oven taakse.

Soitin eilen lähellä olevaan valtuutettuun Macbook-huoltoon. En voi tietenkään itse viedä rikkoutunutta läppäriäni, mutta joku voisi sen toimittaa. Huollosta sanottiin, että he pitävät kaikki huoltoon tuodut tietokoneet jonkinlaisessa karanteenissa 24 tunnin ajan ennen kuin alkavat tutkia niittä. Minun tapaukseen hän ehdotti, että sivelisin laitteen alkoholilla ja se toimitettaisiin heille muovipussissa. Hän tuntui kuitenkin toivovan, etten toimittaisi laitetta ennen karanteenini loppumista. Suostuin siihen. Heillä on nyt aika vähän töitä, joten ilmeisesti tutkinta ja huolto voidaan sitten toimittaa muutamassa päivässä. Asiakaspalvelija ehdotti uutta konetta, jonka saisi heti. Toivon kuitenkin, että vanha voitaisiin pelastaa kohtuulliseen hintaan.

Karanteenilaisilla on lupa ulkoilla, kunhan pysyttelevät parin metrin päässä muista. Kävin eilen lenkillä. Lönköttelin kolme varttitunnin siivua. Reittini kulki kotoa kohti Turun linnaa, sen ympäri, sitten Aurajoen rantamia tuomiokirkon suuntaan ja Myllysillan jälkeen käännyin kohti kotia. Kevätaurinko lämmitti Suomessakin, sama aurinko, joka helli meitä Antibesissa. Sää oli täällä selvästi viileämpi. Ilmakerros syö auringon lämpöä enemmän kuin etelässä. Eron huomaa.
Kahden metrin etäisyysvelvoite sisältää varmaan jonkin verran toleranssia. Yritin kuitenkin noudattaa ohjetta kirjaimellisesti. Väistin muita kulkijoita tarvittaessa kadun puolelle. Jalkakäytävällä ei seinän ja pysäköityjen autojen välissä ole aina riittävästi tilaa. Torin seudun kauppa-alueita on syytä välttää. Käytin hissiä lähtiessäni ja palatessani. Ajattelin, että näin voin välttää kaiteiden koskettelua. En voi tietenkään mennä hissiin samaan kyytiin muiden kulkijoiden kanssa.

Hallituksen eilinen ulostulo oli dramaattinen, mutta ilmeisen välttämätön. Juttelin eilen puhelimessa kahden yli seitsemänkymppisen kanssa. Hekin ovat nyt karanteenissa.

Tämä hevoskuuri vaikuttaa varmasti talouteen monella tavalla, myös yksilötasolla. Meidän lentolippumme maksoivat yli 700 euroa. Luulen ettei kotivakuutus osallistu kuluihin. Juttelin matkalla erään samalla lennolla olevan suomalaisen kanssa. Hänen hyvissä ajoin ostetun lippunsa hinta oli ollut 64 euroa. Junalippumme maksoivat myös useita satasia. Saammeko niistä mitään takaisin, jää nähtäväksi. Lippujen käyttö olisi kuitenkin mahdotonta. Saksakin on sulkemassa Ranskan vastaisen rajansa.

Ranskassakin tilanne muuttuu ratkaisevasti. Suosituksia ei ole otettu tosissaan. Nyt astuu voimaan määräys, ettei enää saa sakkojen uhalla käydä kuin kaupassa ja apteekissa. Koiria saa ulkoiluttaa. Niinpä kuulemma naapuritkin osallistuvat innolla ulkoiluttamiseen. Koirat kyllästyvät ja asettuvat neliraajajarrutukseen.

Saa nähdä, kuinka pitkään voimme käydä lenkillä täällä Suomessa.

Nämä tappiot eivät romuta talouttamme. Hienoa, että selvisimme viime hetkillä kotiin. Moni yrittäjä ja palkansaaja joutuu varmasti lujille. Toivottavasti yhteiskunta voi tukea ylivoimaisiin tilanteisiin joutuvia.

Tiedän kokemuksesta, että kahden viikon karanteenista selviää aika helposti, kunhan käytännölliset asiat hoituvat. Eristysosastolla sairaalassa minun piti olla yhdessä huoneessa noin kuulauden, kun olin saamassa kantasolusiirrettä. Jouduin eristyksiin vielä uudestaan.

Matkan viimeisiä tunnelmia

Istumme bussissa matkalla Seutulasta Turkuun. Vietimme eilen aikaa kaupungilla Antibesissa. Kevätaurinko lämmitti mukavasti, taisi vähän tarttuakin. Juuri mistään ei huomannut koronakriisiä. Väkeä oli runsaasti liikkeellä. Yhdellä vastaantulijalla oli maski. Jotkut kulkivat jo lyhythihaisissa ja - punttisissa.

Kaupungin pääaukiolla alkoivat "antiikkikauppiaat" vähitellen koota tavaroitaan. Torin tavanomainen kaljatölkkiväki vietti aikaa jossakin muualla.

Jollakin kadulla taiteilija piirsi kuvaa jonkun turistin paidanselkään ja tämän kumppani kuvasi tapahtumaa pädillään.

Vanhan kaupungin katetulla ruokatorilla oli täysi vilske. Tarjonta on näytti monipuoliselta ja herkulliselta. Ihmettelen, miten kauppiaat jaksavat pystyttää pöytänsä, kylmävarusteensa sekä tuotteensa vain muutamaa tuntia varten ja sitten purkaa ne pois. Toriajan ulkopuolella alue on aivan tyhjä.

Juttelimme erään vanhan kaupungin ravintolan sisäänheittäjän kanssa päivän annoksesta. Eräs ruokaileva asiakas suositteli kyseistä kala-ateriaa. Heitimme pientä läppää siitä, oliko suosituksesta mahdollisesti maksettu.

Istuimme pöytään. Vaimo otti suositellun ja minä Milanon leikkeen. Vaimo piti kalasta. Ei minunkaan annokseni ollut hassumpi.

Jonkin matkan päässä soitteli poikkiraitapaitainen nuorimies haitaria ja lauloi chansoneja. Jostakin syystä ranskalaisia lauluja halutaan kutsua chansoneiksi, vaikka sana tarkoittaa juuri laulua. Trubaduuri pistäytyi meidänkin ravintolassamme, esiintyi antaumuksellisesti ja kiersi sitten vähän ujona lakkinsa kanssa. Annoin hänelle roposen. Ihmettelin, että eräs laulajaa kuvannut asiakas ei palkinnut suoritusta, mutta voi olla, että hänen pöytäkuntansa ei tullut vain ilmaisseeksi arahkolle trubaduurille aikomuksiaan riittävän selvästi.

Minua vaivasi, että en ollut käynyt Antibesin vanhassa Carre-linnoituksessa. Palattuamme majapaikkaan lähdin lenkille. Kävin linnoituksen portilla toteamassa olevani myöhässä. Harmi. En päässyt paikkaan, jossa Napoleon on pysähtynyt ollessaan palaamassa vielä hetkeksi valtaan. Tyydyin kiertämään linnoituksen taas kerran ympäri.

Ajoimme aamulla taksilla Nizzan lentoasemalle. Kuljettaja oli poikkeuksellisen palvelevainen. Kehui pitkiä asiakassuhteitaan. Kortti ei kuitenkaan käynyt eikä kuittia tarjottu.

Lentoasemalla ei voinut tulostaa lippuja eikä nauhoja matkatavaroita varten. Toimittiin vanhan kaavan mukaan jonottamalla. Kumma, että asiasta ei kerrottu lapuilla tms. Yksi ja toinen yritti laillanme käyttää turhaan laitteita.

Ahtaan portin takana liikkeet olivat rajoitetusti auki. Ostimme syotävää kahvilasta, jonka tuolit oli nostettu pöydille. Jotkut matkailijat käyttivät maskia. Mekin otimme omamme käyttöön ennen koneeseen menoa. Naamio tuntui niin epämiellyttävältä, että sulloin omani rintataskuuni. Pidin kuitenkin molemmilla kentillä hansikkaita paitsi silloin, kun niiden kanssa oli hankala toimia. Tosin hukkasin sormikkaani käydessäni vessassa. 

Kysyin lentoemännältä miten Norvegian aikoo lentää lähiaikoina. Hän sanoi, ettei asiaa tiedä kuin tunnin päähän. Kielto voi tulla milloin tahansa. Ilmaan päässeet koneet saavat kuitenkin lentää perille.

Viimeisimpien asuinkumppaneittemme paluulennon Norvegianilla pitäisi olla ensi torstaina. Toivottavasti yhtiö pystyy tuomaan heidät takaisin.

Meidän täytyy selvittää, mitä kahden viikon karanteenimme merkitsee. Minun läppärini pimeni tällä viikolla. En ehkä saa viedä sitä huoltoon. Nyt tökin tätä juttua kännykkääni.

Lusikka kauniiseen käteen

Elämme jännittäviä aikoja. Jatkuvasti tulee uusia uutisia ja asetetaan rajoituksia. Italiassa ei saa enää edes lähteä lenkille. Ruokakaupoissakin saa olla vain neljä asiakasta kerrallaan.

Suomessa risteilee huhuja ja arvauksia. Ranskan spekuloidaan sulkevan rajansa ensi maanantaina. Norwegian lentää ilmeisesti tällä erää viimeisen kerran Nizzasta Seutulaan sunnuntaina.

Osa täkäläisistä suomalaisista on alkanut suunnata kotimaahan.

Mieleeni on tullut Olavi Paavolaisen kirjassaan Synkkä yksinpuhelu antama kuvaaus tilanteesta ennen toisen maailmansodan alkamista. Hän oli matkoilla jossakin Turkissa tai Kreikassa. Sota oli syttymässä, rajat olivat sulkeutumassa ja matkailijat etsivät paniikissa reittiä kotiin. Paavolainen onnistui vaivoin pääsemään Suomeen.

Nytkin tilanne tuntuu muuttuva nopeasti, eikä kukaan pysty sanomaan varmasti, mitä on edessä. Onneksi edessä ei ole kuitenkaan sota. Talvisota päättyi 80 vuotta sitten. Mummoni sekä äitini ja muut lapset alkoivat odottaa puolisoa/isää kotiin. Hän palasi puulaatikossa.

Onneksi nyt on rauha. Päätimme vaimoni kanssa ottaa lusikat kauniisiin käsiimme (mistähän tuokis sanonta tulee? ). Meillä olisi majapaikkamme täällä käytettävissä vielä kaksi viikkoa. Ostimme kuitenkin liput sunnuntain lennolle. Vaimolleni lentäminen tuottaa kipuja. On kuitenkin parempi olla kotimaassa, kun tilanne on sekava. Toivotaan, että hän selviää matkasta kohtuullisesti. Täällä joutuisimme lopun ajan hermoilemaan paluun onnistumista.

Emme tiedä, saammeko junalipuista mitään takaisin.

Tämä tuntuu tässä tilanteessa parhaalta ratkaisulta.