Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Jyrätyn muistoajo - Liikenneraivoa vastaan (video 8 min.)

#muistoajo

Olin tänään ajamassa mukana äskettäin kuolleen pyöräilijän muistoajossa. Kokoonnuimme Kiasmalle ja ajoimme rauhallisesti tapahtumapaikalle Töölöntulliin. Meitä oli satoja mukana.

Suurin osa ajajista oli todellisia pyöräilyfriikkejä. Teknisiä, pyöräilyyn suunniteltuja asuja, pyöräilyjalkineet, hyvät fillarit ja tietenkin kypärät.

Minä edustin hyvin pientä hörhöosastoa. Hybridipyöräni on oikein hyvä käyttööni, mutta vaatteissani ei ollut tyyliä.


Piti ottaa pitkähihainen paita päälle, koska käsivarteni kärähtävät hetkessä. Polyester-puuvillainen kauluspaita on tietysti naurettava. Samoin matkailushortsini, jotka olivat niin hiutit, että repesivät tänään. Laitoin pöllö vielä sandaalit ja niiden kanssahan ei pitäisi käyttää sukkia. Kylmäjalkainen kun olen, sukat tietysti laitoin. Kypäräni on kadonnut. Lippalakki oli käytännöllinen. Selkään reppu, jonne videokamera, vettä ja pusero. Näytin varmaan varttuneelta syrjäytyneeltä.

Olin kuitenkin pyöräilijä, joten sen perusteella kuuluin joukkoon.

Vartaloni on sellainen etteivät housut tahdo pysyä ylhäällä. Jos olisin laittanut henkselit, olisin näyttänyt vielä huvittavammalta. No, oli siellä joku muukin individualisti.

Valitettavasti Yle päätti näyttää illan pääuutisissa, kun nostelen housujani muistopaikalla. Vaimoni nauroi läkähtyäkseen, kun luuli ensin, että siellä näkyy joku spurgu.

Kuvasin muistopaikalla ja minua vastapäätä oli kaveri kuvaamassa tosi isolla kameralla. Kaksintaistelu. Hän voitti, koska näyttää olleen MTV:stä ja minä näyin kuvaamassa sitten Kymppiuutisissakin. Minä en häntä ottanut koko koosteeseeni. MTV:n sivuilla on muuten lähes tunnin verran videota tapahtumasta. Pääset sinne tästä.

Että sellainen linssilude.

Illemmalla söimme ravintolapäivän tarjoomuksia Hakaniemessä. Eräs ystävärouva oli todennut vaimolleni, että näytän aivan Kallion alkuperäisasukkaalta.

Vaimoni puteutuu mielestäni oikein tyylikkäästi. Täytyy parantaa tapojani, kun kerran häntä rakastan.

Ajon aikana tapahtui ikävä bussivälikohtaus, josta on uutisoitu. Yllä olevassa koosteessa on siitäkin videota.

Halusin olla mukana muistamassa traagista tapahtumaa ja kannattaa kunnollista käyttäytymistä liikenteessä. Roolimme liikenteessä vaihtuu. Milloin olen jalankulkija, milloin pyöräilija, milloin autoilija. Aina pitää muistaa kunnioittaa muita ja muistaa maltti. Luulen, että meillä kaikilla on parantamisen varaa. Ainakin minulla.








2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä, turha pyöräilijöiden osoittaa mieltä, jos ei itsen noudateta minkäänlaisia liikennesääntöjä. Minua ärsyttää nämä, fillaristit jotka ajelee miten sattuu. Itse olen pyöräilevä autoilja, en todellakaan uskalla ajaa samalla tavalla, kuin suurin osa fillaristeista.
Kuvaaja todella erottui näiden välineurheilijoiden joukosta.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. Fillaroinnissa on se hankaluus, että siinä yhdistyy vauhti ja hiljaisuus. Se pitäisi todella muistaa. Minua hiukan säälittää tikunnokkaan joutunut bussikuski. Jokin vika firman viestinnässä, kun hän ei tiennyt muistoajosta. Ehkä panikoitui, kun oli väärässä paikassa, mutta ei hän tietenkään olisi saanut työntää fillaristeja bussillaan.