Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 17. elokuuta 2015

Tiheän kirjoittamisen oikeutus


Eräs vaimoni tuttu on noteerannut, että olen julkaissut paljon päivityksiä tässä blogissani. Hän oli kysynyt, saanko apua. Kuulosti siltä, että tälle tarvittaisiin jokin diagnoosi. Vaimonikin oli sitä mieltä, että blogeihin ei yleensä postata näin usein.

Minulla on se käsitys, että sellaista blogia on mukavampi seurata, joka päivittyy usein. On ehkä tylsä käydä usein toteamassa, että uutta ei ole.

Yksi selitys julkaisutiheyteen on se, että olen vapautunut kirjoittajana. Koen myös löytäneeni puhuttelevia teemoja. Kun kirjoitan vapautuneesti, moni postaus syntyy aika nopeasti. Sellaisten tekemiseen menee enemmän aikaa, joihin käytän lähteitä. Joskus ajatuksia syntyy niin, että teksti venyy.

Intohimo on nykyään muotisana. Sillä tarkoitetaan voimakasta antautumista jollekin asialle. Jopa yritykset puhuvat intohimostaan. Minulla on tähän bloggaamiseen intohimo. Toivotaan, että se on positiivinen asia.

Olen epäillyt, että avoin kirjoittamiseni on jollakin tavoin perverssiä. Tunnen saaneeni oikeutuksen sille, koska koen saavani empatiaa kirjoittamiseni avulla ja tarvitsen sitä. Syöpä on synnyttänyt trauman tai aktivoinut jotakin vanhoja, ehkä kumpaakin.

Kysyjä on oikeassa. Tarvitsen apua, kuten olen tunnustanut. Silti ajattelen, että tiheä julkaiseminen ei ole sairaus, josta pitää parantua.

Olen soittanut tänään Syöpäklinikalle, Suomen Syöpäyhditykseen ja Ihmissuhdetyöhön, joka järjestää psykodraamoja. Minulla olisi mahdollisuus saada tukea Syöpäklinikalta, koska olen yhä heidän asiakkaansa. Sen saamista saattaa kuitenkin joutua odottamaan.

Syöpäyhdistykset järjestävät lukemattomia tapahtumia, joilla tuetaan syövän sairastaneita. Saan heidän tapahtumaluettelonsa postitse.

Ihmissuhdetyö ry aloittaa uusia ryhmiä syksyllä. Niistä on tietoja netissä.

Suomen Syöpäyhdistyksen päivystävä neuvoja oli todella pätevä. Hän oli empaattinen ja ymmärsi asiani laajemminkin kuin vain syövän näkökulmasta.

Tämänhetkinen johtopäätökseni on, että tutkin ensin työterveyshuollon mahdollisuudet ja sitten tarvittaessa etenen muihin.

Kirjoittamista aion jatkaa, ainakin toistaiseksi. Se järjesti taas ajatuksiani.

                                                                                                                                                                .






Kävin tänään Hakalan lintutornissa Vanhankaupunginlahden pohjukassa pyöräilylenkilläni. 

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen seurannut blogiasi alusta iähtien. Olet mielestäni mitä tervejärkisin ihminen. Parasta terapiaa sinulle on kirjoittaminen, kuten on kaikille, jotka siihen kykenevät. Enpä usko, että mitään kallonkutistusapua tarvitset. :-) Jatka bloggausta ja päivitä se usein!

terv. vakiolukijasi

Heikki Honkala kirjoitti...

Tämä kommentti lämmittää mieltäni erityisen paljon. Lämpimät kiitokset siitä!

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn edelliseen. Lisäksi tätä on sen vuoksi mukava lukea, koska ei tarvitse päivittäin käydä toteamassa, että eipä ole taaskaan mitään uutta.
Kiitos blogistasi!

Anonyymi kirjoitti...

Nimenomaan!

Heikki Honkala kirjoitti...

Olipa mukava kuulla nämäkin. Lämpimät kiitokset!

Anonyymi kirjoitti...

Ei muuta kuin Hessu hoitoon :) ....lääkäriin ja saamaan kaivattua hoitoa. Normaalit ja ennen kaikkea sivistyneet ihmiset eivät toimi kuten Hessu. Muutkin samankaltaiset: menkää hoitoon ja ostakaa elämä :)

Heikki Honkala kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Olipa tökerö kommentti. Täysin käsittämätön. :-(

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi alusta saakka ja käyn lähes päivittäin lukemassa. Anna palaa ja kirjoita juuri niin kuin hyvältä tuntuu - vaikka minuutin välein. Lukijoita tulee sen verran kun tulee. Kunhan ei loukkaa ketään kirjoituksellaan, niin kai blogimaailma on juuri sitä varten, että siellä ei ole muita sääntöjä kirjoittamiselle. Oikein harmittaa, kun vaikuttaa, että sinulla on intoa kirjoittaa blogia (ja lukijoitakin) ja sitten yhtäkkiä onkin koko ajan pilviä ja sääntöjä uhkana taivaalla: et saa kirjoittaa niin usein, ei sinun pitäisi kirjoittaa blogia vaan maalata, pitäisikö näistä julkaista kirja jne... Voihan blogi olla itsessään merkityksellinen, kirjoittajalle ja satunnaisillekin lukjoille. Minustakin on kiva, että on aika usein uutta luettavaa Ja kirjat tai maalaukset voivat syntyä myös aikanaan, pakottamatta.

Heikki Honkala kirjoitti...

Lämpimät kiitokset taas kannustuksista. Minusta tuossa viimeisessä kommentissä on asia ilmaistu hyvin, blogi voi olla itsessään merktyksellinen. Olen myös ajatellut blogihan tavallaa rinnastuu kirjaan. Se on julkinen ja sillä on lukijoita, jos on, ja minulla onneksi on.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, että saan lukea kirjaasi. Hyvä kirja! T. Äiti lapsille ja vaimo

Heikki Honkala kirjoitti...

Lämmittää mieltä. Kiitos!