Kuten tiedetään, vaikeat elämäntilanteet voivat aiheuttaa traumoja. Ne voivat aiheuttaa psykiatrisia sairauksia, mutta huomattavasti useammin ne saavatkin aikaan henkistä kasvua. Trauman kokeneilla kasvu on lisäksi todennäköisempää kuin muilla.
 |
| Flow-vieraille |
 |
| Flow-vieraiden pyöräparkki |
Voimakkaasti kuormittava tapahtuma saa aikaan kohonneen vireystilan, mitä ei koeta hyväksi. Trauman mahdollistama henkinen kasvu tuo paljon myönteistä elämään. Trauman kokeneen elämä rikastuu, arvot muuttuvat, ihmissuhteet paranevat ja hän voimaantuu.
Sitten huono uutinen. Jos traumatisoitunut ei koe suurta tuskaa, hän ei rohkene järkyttää perususkomuksiaan eikä koe kasvua.
Kasvu ei onnistu sellaisella positiivisuuskikalla, että otanpa itseäni niskasta kiinni. Valitettavasti kasvu edellyttää myös tietynlaista persoonallisuutta. Avoin, sosiaalisesti aktiivinen, joustava, optimistinen ja tunteiden säätelyyn kykenevä on vahvoilla. Lisäksi tarvitaan sosiaalista tukea. Puhua pitää.
Yksi Korkeilan lausahdus on hämärä. "Jos on persoonaltaan taipuvainen haastamaan kaikkea, on vaarassa katkeroitua". Tarkoittaakohan tuo sellaista valittajatyyppiä, joka etsii kaikesta vikoja?
Korkeila puhuu myös sinnikkyydestä. Sillä hän tuntuu tarkoittavan optimismia ja kykyä nähdä tilanteessaan hyvääkin.
Minusta tuntuu tämän artikkelin valossa, että olen intuitiivisesti hakenut kantoaaltoa toipumiseeni tällä nettikirjoittelulla. Voin näin jakaa kokemuksiani ja saada tukea.
Luulen, että masennus on suuri riski toipumiselle. Ei pidä jäädä sängynpohjalle. Vai onko niin, että masennus pitää vain potea, että hyvä alkaa itää?
On varmaan hyvä sparrata mieltään avoimeksi muutoksille, odottaa toiveikkaana hyviä signaaleja.
Kärsinköhän tarpeeksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti