Näinkö tulevaan?

Näkymä Runebergin patsaalta Kluuvikadulle

Olen aikaisemminkin kirjoittanut seuraavasta aiheesta.

Kun pidin runsas vuosi sitten toistaiseksi viimeisiä oppituntejani ennen kuin siirryin sairaalan huomaan, minulle tuli tunne, että kyseessä saattoivat työurani viimeiset tunnit. Ryhmäni koostui oli oikein mukavista ja fiksuista ulkomaalaistaustaisista opiskelijoista. Sellaisesta ryhmästä on jäänyt hyvä muisto. Aiheena oli taide ja kulttuuri.

Olen aprikoinut taas tuota tapahtunutta. En mielestäni ajatellut tuolloin kuolevani sairauteeni ja että tunnit jäisivät sen vuoksi viimeisikseni.

Voisiko tunteen selittää intuitiolla? Vai oliko se aavistus? Ehkä hämmästelin, että tässäkö opetusurani nyt oli.

Kristillinen uskoni perustuu ajatuksiin yliluonnollisesta. Kun arvioidaan asioita uskonnon ulkopuolella, en usko yliluonnolliseen perustuviin selityksiin, Uskon kuitenkin, että voi olla sellaista luonnollista olevaisuutta, jota ei vielä osata selittää.

Järkeni perusteella tulevaisuuden aistiminen on mahdotonta. Se on eri asia kuin tehdä nykyolosuhteisiin tai menneeseen perustuvia rationaalisia päätelmiä siitä, mitä voi tapahtua. Tapasin hiljattain miellyttävän naishenkilön, joka oli ehkä ikäiseni tai vanhempi. Hän väitti tietävänsä asioita etukäteen. Ymmärtääkseni hän ei puhunut päätelmistä vaan jonkinlaisesta kyvystä aistia tulevaa. Hän viittasi isäänsä tai isoisäänsä, joka oli hänen mielestään tiennyt etukäteen jonkun ihmisen kuoleman. Nainen kertoi olleensa kävelyllä, kun hänen isänsä kuoli sairaalassa. Hänen isänsä oli kävellyt häntä vastaan nuorena hahmona. Hän ajatteli tämän tapahtuneen isän kuoleman hetkellä. Isä olisi käynyt näin ilmoittamassa asiasta.

En osaa kommentoida naisen kuvaamia ja vastaavia tapauksia oikein mitenkään. Ovatko sellaiset harhoja. Joku saattaa todeta, ettei tällaisia näkyjä anneta kaikille. Mielestäni silloin voidaan kysyä, kuka tai mikä antaa tai ei anna ja miksi.

Vuoden takainen kokemukseni tuntuu merkitykselliseltä. Olenko saanut kosketuksen yliluonnolliseen. Onkohan muistikuvani vain muovautunut.

Ennustus oli eilen toteutumaisillaan, kun lääkäri aikoi kirjoittaa minut sairauslomalle (käytännössä tilapäiseläkkeelle) työeläkkeeni alkamiseen asti. Kun lääkäri suostui muutospyyntööni, ennustuksen toteutuminen jäi nähtäväksi.

Minä tulen käyttämään vielä kortisonia. Jos kyseisen lääkkeen syöminen jatkuu kesään asti, huhti- ja toukokuukin saattavat muuttua lomaksi. Kortisoni röykyttää minua. Heräsin yöllä neljän tienoissa, mihin oli luonnollinen syy. Seuraavaksi heräsin puoli seitsemän tienoissa. En ole saanut unta sen jälkeen. Kello lähestyy kymmentä juuri tätä lausetta kirjoittaessani. Yö jäi tyngäksi, koska rupesin nukkumaan myöhään. Nukahtamisprojektini jatkuu suotuisasti. Viime yönä selvisin yhdellä unipillerillä.

Toimitin eilen taas neulatyynyn virkaa. Hoitaja ei onnistunut ensimmäisellä kerralla asettaessaan kanyylia. Hän kävi pyytämässä toisen hoitajan tilalleen. Tämä onnistui toisella kerrallaan.

Ryyppäämiseni tulee maksamaan. Poimin eilen kaikenlaisia makuja kaupasta mukaani, jotta saan juoduksi.

Rasvaa kuluu. Aqualan oli tajouksessa apteekissa.

Alla oleva granaattiomena näyttää hauskalta. Se on matkannut lähimarketiimme kenties Etelä-Euroopasta. Meidän kotoamme se matkaa jätemoolokiin ja sieltä jonnekin, minne biojätteet viedään. Näin ei saisi käydä. Meidän pitäisi opetella ostamaan  ruokaa vähemmän kerrallaan.

Olen huonovointinen. Johtuu varmaan eilisistä rokotuksista. Ruoka ei houkuttele. Kuntopyöräily voi jäädä tänään väliin. Kuumetta en ole mitannut. Tuskinpa sitä on.