Raclette revicitée

Tein tänään oikeata ruokaa. Olen  luonnoltani pikakäristäjä, mutta nyt näin vaivaa. Saara oli linkittänyt minulle vinkiksi ohjeen Facebookiin Siinä neuvotaan miten otsikossa mainittu ruoka valmistetaan. Tasty -sivulla (tai Oh Yes! A Tasty Cookbook) näyttää olevan vaikka mitä ruoanlaittoon liittyvää. Kaupassa oli tarjolla kevätsipulia. Olin löytänyt netistä sanalle ciboulette käännöksen ruohosipuli. Myyjättären mukaan ne eivät ole ihan sama asia, mutta kevät sipuli on lähintä, mitä on tarjolla. Siboulette kuulostaa sipulilta, mutta tämä sana on ranskaksi oignon.

Kotoa ei löytynyt ihan kaikkia aineksia, joten kävin kaupassa. Yllä ostokseni tähän tarkoitukseen. Pekoni on ennestään jääkaapissa. Ostin isokokoisia perunoita. Lajike on tarkoitettu monenlaiseen ruoanlaittoon. Peräisin loppilaisilta viljelijäveljeksiltä.

Koettelin perunoita kesken kiehumisen. Olivat vielä hieman kovia sisältä. Aika pian tämän jälkeen tarkistin tilanteen uudelleen. Nyt perunat olivat kypsyneet pikkuisen liikaa. Näin käytäntöä opitaan. Toivottavasti jotakin tarttuu tefloniseen aivokuoreeni.

Ostin ohjeen mukaisesti raclette -juustoa. Se on sveitsiläistyyppistä sulatettavaa juustoa. Fonduejuusto sulatetaan padassa, mutta raclettea varten voi ostaa sen lämmittämiseen tarkoitetun laitteen. Siihen liittyy lapiomaiset esineet, joihin juustosiivut laitetaan sulamaan. Nyt sellaista ei tarvittu.

Ohjeessa ei kerrottu, mitä tähteeksi jääneelle perunasisukselle voisi tehdä. Täytyy lämmittää ja syödä voin kanssa myöhemmin.

Perunat olivat tietenkin kuumia keittämisen jälkeen. Laitoin ne kylmään veteen. Ekologisuuden kannalta resepti on hölmö. Perunat kuumennetaan kaksi kertaa.

Olin miettinyt miten saisin pekonisiivut kiinnitetyiksi perunoiden ympärille. Olin ajatellut hammastikkuja konstiksi. En tarvinnut. Siivut tarttuivat helposti. Hankala kaivaa kuoppaa tulikuumiin perunoihin. Käytin aluksi patalappua, mutta en tarvinnut sitä pitkään. Ehkä olisin selvinnyt ilman jäähdyttämistä, jos perunat olisivat jääneet kovemmiksi. Olisin voinut käyttää haarukkaa ja pikkulusikkaa.

Kiersin kunkin perunan ympärille kaksi siivua. Pekoniviipaleita oli kahdeksan kappaletta, joten näin ratkesi valmistettavien peruna-annosten määrä.

Laitoin juustopötkylät aukkoihin. Vain kaksi jäi yli. Panin tuotokseni uuniin. Lämpö oli 200 asteessa, joka tuntuu olevan normi melkein mihin tahansa uunijuttuun. Tarkistin asian vielä netistä. Lähelle osui, sillä ohjeessa tarjottiin kahtasataakymmentä.

En ollut muistanut tarkistaa, että raclette oli valmistettu pastöroituun maitoon. Saan syödä vain sellaisesta tehtyjä maitotuotteita. Homejuustot minun on joka tapauksessa jätettävä väliin, mutta raclette ei ole sellaista.

Pyysin Saaran arvioimaan tilanteen, kun perunat olivat olleet uunissa ehkä 25 minuuttia. Pidetään minuutti vielä, kuului neuvo.

Juuston pinta oli laskeutunut alemmaksi kuin ohjevideolla.

Raclettea jäi suurin osa yli. En tiedä säilyisikö jämä seuraavaan sessioon saakka. Voihan sen syödä varmuuden vuoksi pois leivänpäällisenä.

Leikkasin perunat auki kuten ohjeessa näytettiin. Jostakin syystä racletteni valui vähemmän kuin videolla.

Sitten pienennettyä kevätsipulia ja maustekurkkua päälle. En ollut laittanut suolaa, kun ei oltu kehotettu. Maku oli aika hento. Hyvä etten ollut lisännyt suolaa. Peruna maistui perunalta. Pekonin maku ei juuri tuntunut.

Sen verran sanon, että taidan tehdä toistekin, vaikka oli tässä vaivansa. Maustekurkku sopi mainiosti mukaan.

Kaksi annosta per rakastavainen oli tuhti ateria. Selvittiin.

Olen pohtinut täällä, mihin lisäelämäni käyttäisin. Vaimoni on laittanut ruokaa niin paljon, että on kyllästynyt hommaan korviaan myöten. Minun on syytä antautua ruoanlaitolle.

Tulemme saamaan vieraita eräänä iltana lähiaikoina. Aion briljeerata silloin.

Sain vaimoltani tänään luvan käyttää hänen etunimeään blogipostauksissani.