Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 30. joulukuuta 2016

Tämäkin prosessi on elettävä

Olisi mukavaa, jos voisin palata työhön vuodenvaihteen jälkeen. Kai minä olen siihen liian heikko vielä. Uniasiatkaan eivät ole vielä kohdillaan.

Ammatillinen koulutus on leikkauksien kohteena ja sen vuoksi minun on varmaan soveliasta jäädä eläkkeelle Suomen juhlavuoden kesänä, kun tulen säädettyyn ikään.

Huomaan surevani elämänpiirini supistumista. Varmaan eläkkeelle jääminen on yksi elämän mahdollista kriisivaiheista. Olen alkanut potea sitä. Tuntemukseni lienevät samanlaisia kuin monilla muilla suurten ikäluokkien jälkeen syntyneillä.

Olen jo kovin tottunut leppoisaan vauhtiin tällä pitkällä sairauslomalla. Silti kaipaan aktiivielämää. Vastuullista toimeliaisuutta ja verkkaisuutta olisi vaikea yhdistää.

Tämä leukemia on ollut rajumpi sairaus kuin aikaisemmin potemani imusolmukesyöpä, jonka jälkeen töihin palaaminen sujui hyvin.

Tuntuu ristiriitaiselta, että yhteiskunta on pelastanut minut suurella rahalla ja nyt olen liittymässä harmaisiin panttereihin. Monet vaiheet työurallani ovat olleet rankkoja, mutta työ on yksi elämän ydinasioista.

Siitä minun pitää olla kiitollinen, että voin siirtyä eläkkeelle joutumatta odottamaan kuudenkymmenenkolmannen ikävuoden täyttymistä esimerkiksi eläkeputkessa. Se on monen kohtalona. Kai siitäkin olisi selvitty.

Johtuukohan talousajattelun korostumisesta yhteiskunnassa, kun mieltä hieman vaivaa oman panoksen ja saatavien etujen välinen suhde.

Kun puhutaan ansaitusta eläkkeelle jäämisestä, ollaan epätarkkoja, koska suurin osa saaduista eläkkeistä tulee työssä käyviltä. Minun tekemääni työhön liittyvät eläkemaksut eivät riitä minulle maksettaviin eläkkeisiin, jos elän suunnilleen niin pitkään kuin miehet Suomessa keskimäärin elävät. Minun henkilökohtainen elinajanodotteeni saattaa tosin olla muita pienempi, koska minulla on kahden syövän uusiutumisriski.

Minun on pinnistäydyttävä siihen ajatusmalliin, että ihmisarvo on ei ole kiinni työsuoritteesta. Ymmärrän miten rankkaa on niillä, jotka ovat vailla työtä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä vain pohdiskeluun ja vapautus vastuista. Ihmisarvo on itseisarvo, ei ansaittu saavutettu etu. Vaikka joku ei ole koskaan "tehnyt" mitään tuottavaa, se ei vaikuta ihmisarvoon, elämän arvoon, Suureen Suunnitelmaan. Näin 61-vuotiaana työssä käyvänä en kadehdi saavuttamiasi etuja yhteisen kukkaromme käyttäjänä. Hyvä että kukkaro on ollut ja sieltä on voinut ammentaa kuka on tarvinnut. Toiset joutuvat yhteiskuntavakuutuksen saajapuoliksi, toiset maksavat enemmän kuin kuluttavat. Totisesti minä mieluummin maksan, joten ole hyvä vain. Meitä on paljon jotka maksamme vähän. Olen kiitollinen, että olet selvinnyt. Terveisin yksi kälysi ystävä ja toisen kälysi miniän täti.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos hienoista ajatuksistasi. Hyvinvointivaltio on upea järjestelmä ja ajattelen itsekin vakuutusidean kautta. Suuren edun saajana tulee vain tuumineeksi kaikenlaista. Oikein hyvää uutta vuotta sinulle!