Sain selville Omakannasta, että noussut maksa-arvoni ALAT on laskenut lukemaan 87. Huolenaihe näyttää olevan poistumassa. Tämä on hieno asia, koska syy olisi ehkä voinut olla sisäelimien käänteishyljinnässä ja se ei varmaan olisi kivaa.
Nilkkani kuvattiin viimekertaisen kontrollikeskustelun yhteydessä. Asiasta ei ole tullut yhteydenottoa, joten sekin ongelma lienee pois päiväjärjestyksestä. Vasen jalkani kestää hyvin kävelemistä eikä vaivaa juuri ollenkaan. Syy kipeyteen saattoi olla lievä nyrjähdys. Mene tiedä.
Saattaa johtua sairaushistoriastani, että noteeraan muutoksia tilassani herkemmin kuin aikaisemmin. Kahdella viimeisellä kävelyretkelläni olen tuntenut selkäkipua. Mieleen on tullut nekroosi (akuutti patologinen solukuolema), mutta ehkäpä tunne ei ole viesti mistään niin vakavasta. Nekroosi ei ole mahdoton syöpätoipilaan oire. Pikku jomotukseni voi kai johtua vanhenemisesta.
Olen nukahtanut kahtena yönä puolikkaalla pillerillä. Lääkkeen alasajo edistyy hyvin. Ihmettelen, että uni maistuu yhäkin aamupäivisin, vaikka lääkkeen vaikutuksen pitäisi olla vähentynyt. Tuntuu siltä, että tarvitsen aiempaa enemmän unta. Ei liene tavatonta siirrepotilaiden toipumisvaiheissa.
Olen alkanut potea eläkeläistymistä, kun työurani on kovin vähissä, mikäli sitä on käytännössä enää ollenkaan. Jokin sisälläni vastustaa. Onko toimelias vaihe elämästäni tosiaan ohi. Minulla on rinnakkain sekä toipumis- että luopumisprosessi. En voi mitään sille, että tunnen hieman syyllisyyttä toimettomuudestani. Pitänee muistutella itseäni, että olen vielä toipilas. Tämäkin vaihe vie aikansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti