 |
| Kukkoja sukukokouksessa Villa Salmelassa |
Seuramme toimintaa leimaa karjalaisuuden vaaliminen. Teemme aika ajoin retkiä Pyhäjärvelle. Voimme näin tarjota suvun jäsenille ja heidän läheisilleen koettavaksi jotakin erityistä.
Olen saanut käydä isäni synnyinpaikalla Rantakylässä sekä isoisäni lapsuuskodissa Riiskassa. Ensin mainitussa ei ole rakennuksia säilynyt. Viime matkallamme uskoimme löytäneemme isäni kotitalon nurkkakivet. Löysimme myös vanhoja maataloustyövälineitä koottuna yhteen paikkaan. Isäni arvioi niiden olevan heidän jäämistöään. Olen vieraillut myös Riiskassa, jossa sukutilan rakennukset ovat suunnilleen samassa tilassa, mihin ne jäivät jatkosodan päättyessä. Erään kamarin tapetit yhä samat. Olemme tavanneet myös paikan nykyisiä haltijoita.
Nuorimmille Kukoille evakkous on vähintään yhtä kaukainen asia kuin ensimmäinen sortokausi minun sukupolvelleni. Kaikki eivät enää kuule kertomuksia omakohtaisista evakkokokemuksista.
Me minun sukupolveni Kukot olemme syntyneet aikana, jolloin muistot olivat vielä tuoreita. Siksi karjalaisuus on osa identiteettiämme. Meillä on perintö, jota vaalia.
On kuitenkin ymmärrettävää, että jos nuoren kahdeksasta isoisovanhemmasta vain yksi on Karjalan evakko, asia ei ole mielenkiinnon keskiössä. Nuorten kuuluukin katsoa tulevaisuuteen.
Minun sukupolveni tehtävänä on pitää sukuperinnettä esillä, mutta emme voi velvoittaa nuoria vaalimaan sitä. Voimme kuitenkin tarjota nuorille mahdollisuuden tietää jotakin juuristaan. Tuputtaa ei kannata, koska kukapa siitä pitäisi. Meidänkin aikamme on joskus ohi. Tämänkin seuran tulevaisuus on nuorissa.
Oikeastaan kysymys on markkinoinnista. Miten pitää asiaamme esillä siten, että juuri sukumme nuoret tulevat tietoiseksi toiminnastamme, kiinnostuvat siitä ja tarttuvat kutsuumme? Missä ja miten näyttäytyä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti