Kukot, Ahmatova ja Väisänen

Kukkokiekuu!

Kukkojen suvun hallitus piti hyvän palaverin Tampereella. Ensi kesän sukukokouksen paikaksi valittiin Kemiönsaaren kunta, jossa on mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Osallistujat voivat vierailla samalla reissulla Bengtskärin majakkasaarella, Rosalan Viikinkikeskuksessa, Taalintehtaan vanhassa ruukkimiljöössä ja Amos Andersonin kesäkartanossa Söderlångvikissa. Rosalaan ja Bengtskäriin pääsee laivalla. Ajankohta on 11.-12. elokuuta.

Jos satut kantamaan Viipurinläänin Pyhäjärven Kukkojen geenejä tai kuulut heidän lähipiiriinsä, tervetuloa Facebook-ryhmään Kukkojen suku.

Anna Ahmatova ja Hannu Väisänen

Ystäväpariskunta pyysi minua kanssaan Väinö Aaltosen museoon, jossa on Hannu Väisäsen näyttely Anna Ahmatovan neljä huonetta. Väisänen piti eilen luennon tästä projektistaan.

Anna Ahmatova 1

Näyttelyprojektin historia on erikoinen. Taiteilija kutsuttu pitämään näyttelyn Ahmatovan kotimuseossa Fontankan talossa Pietarissa. Hän kiinnostui asiasta ja projekti käynnistyi.

Jotain erikoista kuitenkin tapahtui. Ilmaantui erilaisia ongelmia ja projekti meni kiville.  Näyttely toteutui viivästyneenä täällä Turussa Aaltosen museossa. Yhteen saliin on tehty Fontankan asunto,  ei kuitenkaan täydellistä replikaa, koska varsinaista sisustusta ei ole. On vain haalittu muutamia viitteellisiä esineitä. Jonkinlainen aikamatka kuitenkin.

Stalinin hallinnon alla Anna Ahmatova joutui lopulta pannaan eikä saanut julkaista mitään. Hän eli pelossa ja puutteessa. Hän kuitenkin jatkoi runojen kirjoittamista. Ne taltioitiin ihmisten muistiin. Ahmatova luki runojaan ystävilleen ja tämän jälkeen tekstit poltettiin.

Anna Ahmatova rehabilitoitiin Stalinin kuoltua 50-luvulla. Salaisten runojen kuuntelijat alkoivat tuottaa tekstejä paperille varmistellen toisiltaan miten mikin kohta meni. Ahmatova tarkisti sitten tekstit. Näin teokset saatiin tallennetuksi ja julkaistuiksi. Näin Väisäsen mukaan. Requiem-runoelma julkaistiin vasta yli kaksikymmentä vuotta Ahmatovan kuoleman jälkeen.

Installaation viereen on pystytetty tilapäissilta, jonka päältä teosta voi katsoa yläviistosta. Tämä selvästi viittaa siihen, että Neuvostoliitossa elettiin tarkkailun alla.

Muissa saleissa on esillä Ahmatovan elämän innoittamia Väisäsen maalauksia.

Requiem 5

Tämä ei ole taideteos, vaikka näkymä on visuaalisesti kiinnostava.
Taustalla installaation vieressä olevaa siltarakennelmaa. 

Mustanmaijan kolina 1

Taiteilija on tuonut näyttelyyn viisi ranskalaista savikannua. Museovieraita kehotetaan kirjoittamaan ylös jotakin, painamaan sen mieleensä ja polttamaan tekstin. Tuhkat pyydetään toimittamaan museoon, jossa ne laitetaan näihin ruukkuihin. Näin syntyy kunnianosoitus muistille ja Ahmatovalle.