Vanhasta päiväkirjasta

Minulla on parisenkymmentä päiväkirjaa, joita olen pitänyt menneinä vuosina. Useimmat niistä ovat vihkoja. Tapa jäi pois jo kauan sitten. Bloggaaminen on tullut sen sijalle. Se on vain osittain sama asia.

Tässä poimintoja vanhimmasta aikuisena kirjoittamastani. Olin tuolloin 22-vuotias. Jonkinlaisia ajatelmiakin olen rustannut. Nuoren miehen tekstiä. Pitää julkaista sellaisinaan. Valikoin kuitenkin.

Arjen tapahtumat, lähipiirin henkilöt ja politiikan kommentointi tuskin kiinnostavat kovin laajaa yleisöä.

22.11.1976

Älä ole persoona poiketaksesi. 

Puhuessani ajattelen kakkosaivoillani.

Ajatellessani tuntuu itseltäni. 

Kenen sydän kestää kauneuden, viisauden?
Onni on olla keskinkertaisuus.

24.11.1976

Kukapa meistä ei toivoisi lapsiensa perivän molemmilta vanhemmiltaan vain hyvät ominaisuudet.
Ihminen ei jalostu.

Sosialistiseen yhteiskuntaan sopivaa ihmistä ei ole vielä syntynyt.

27.11.1976

Vanhemmilla on taipumus muistaa nuoruudestaan vain sen ankeuden.
Yhä vanhemmat muistavat paremmin.

Mikä onkaan parempi menneisyys kuin kova nuoruus, josta on onnistunut ponnistamaan opintielle.
Se on paras luonnekoulu. 

28.11.1976

Käytävässä on kolme ovea, joissa on nimet Sallinen, Honkala ja Vuolli.
Ovista kuljetaan kolmeen eri maailmaan. 

3.12.1976

Totista kypsyyttä osoittaa se, joka kiihtymättä keskustelee tyhmänylpeän kanssa. 

Niin usein sanomme asian itseämme varmemmaksi.
Syntyy juurtuneita vääriä tietoja, huhuja, juoruja. 

Järki ja omatunto riitelevät.
Sydän itkee. 

Miksi annamme varauksellisia lupauksia vaikka mielessämme kieltäydymme. 
Rehellisellä torjumisella säästyvät turhat toiveet.

Odottavan aika on pitkä, varsinkin kun odotettu ei tule.