Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 15. helmikuuta 2018

Zen ja kahvin keittäminen

Jonkin kulttikirjan nimi on Zen ja moottoripyörän korjaaminen. En ole lukenut. Zen ei kiinnosta enkä moottoripyörää osaa korjata, eikä riittäisi kärsivällisyyskään. Sitäpaitsi moottoripyörällä saisi kylmää kyytiä.

Heitän Zenin yli laidan ja keskityn kahvinkeittoon.

Vaimoni ei juo kahvia ja minäkin vain kupin kerrallaan. Siitä seuraa, että kahvin keittäminen on vaivalloista ja aiheuttaa sotkua. Meidän keittimen vesisäiliöön on merkitty minimimääräksi neljä kuppia. Mitä tekisin kolmelle ylimääräiselle kupilliselle monta kertaa päivässä? Termospulloihin en luota. Niissä kahvi kylmenee, ainakin ensimmäisen käytön jälkeen.

Muistan nähneeni jossakin termosmukeja. Jos ostaisin kolme sellaista, voisin keittää aamuisin koko päivän kahvit.

Mutta sitten tulisi tiskaamista ja sitä pitää välttää. Voisiko termosmukit pestä tiskikoneessa? Tosin pitää ne kahvikupitkin pestä, ainakin silloin tällöin. Silloinkin tiskikone voi hoitaa homman.

Vedenkeittimemme on mennyt rikki. Siitä tuli hengenvaarallinen. Sillä oli kätevää kiehauttaa vettä ja kaataa purujen päälle suodattimeen. Paitsi että suodatinsuppilo ja kahvikuppi päällekkäin on kiikkerä hökötys. Kaatuminen tuottaa kauheaa sotkua. Sitäpaitsi olen liian malttamaton odottamaan, että kuuma vesi on valunut kokonaan suodattimesta. Kun laitan valuvan suppilon tiskialtaaseen, pohjalle ilmaantuva kahvi inhottaa vaimoani.

Meillä on nykyään induktioliesi, joka keittää veden hyvin nopeasti. Siksi uuden vedenkeittimen hankkiminen tuntuu tarpeettomalta. Kummassakin tapauksessa olen levoton ruokailija. Tapanani on juoda kahvia ateriointien jälkeen. Tämä on johtanut siihen, että pompin pöydästä kuin Duracell-pupu, koska kaadan kuumaa vettä suppiloon annoksittain. Muutoin kahvista tulee laihaa.

Ihastuin Nizzan majapaikassamme olevaan espressokeittimeen. Kaupasta saatavien pienten kapseleiden avulla saa tilkan hyvää vahvaa kahvia melkein napin painalluksella. Tekisi mieli hankkia noin koukuttavan kätevä laite.

Asiassa on kuitenkin myös synkkä puoli. Laitteen käyttö ei taida olla kovin vihreää, kun käytetään kapseleita, joita on myös metallisia. Kahvitteluni tulisi myös kalliimmaksi. Nizzassa on Nespresson myymälä, johon kapseleita voi kierrättää. En tiedä ottavatko muidenkin merkkien jäännöksiä vastaan. Saattavat ottaakin. Turussa ei ole Nespresso-liikettä. Onkohan Pauligilla jokin kierrätysjärjestelmä.

Eilen sain selville, että myynnissä myös tavallista kahvia tuottavia yhden kupin koneita. Tuntuisi hassulta lisätä keittiötasojemme ahtautta laittamalla kaksi kahvikonetta rinnakkain.

Miksi ei samalla laitteella voi tehdä yhtä tai montaa kuppia kerrallaan?


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voisiko pressopannu toimia? Sillä on helppo tehdä pienikin määrä, ja toisaalta toimii myös vähän suuremmalle määrälle. Ei vie ylimääräistä tilaa pyödältä, veden voi lämmittää samalla menetelmällä kuin teelle eikä sotkuakaan tule sitä yhtä hyvin helposti puhdistettavaa pannua enempää. Miinuksena on kahviin jäävä rasva, jota suodatinkahviin ei jää. https://www.paulig.fi/inspiroidu-opi/kaikki-kahvista/valmistus/pressopannu

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Totta, pressopannulla vo tosiaani tehdä pieniä määriä. Meillä onkin tuollainen. Täytyypä kokeilla taas. Minulla on sellainen mielikuva, että sillä tehty kahvi maistuisi laihalta, mutta en ole ehkä malttanut antaa kahvin imeytyä kunnolla.