Olen viettänyt valtaosan elämästäni Helsingissä tai sen lähettyvillä. Kun nykyisenä turkulaisena käyn Helsingissä, tunnen syvää kaipuuta takaisin. Tästä huolimatta viihdymme Turussa erinomaisesti.
Eräässä työpaikassani kauan sitten tehtiin sisäiseen julkaisuun juttuja työntekijöistä. Kirjoittaja esitteli minut ylitorniolaisena, koska olen syntynyt siellä. Se tuntui vieraalta. En osaa meänkieltä ja pohjoisen muistoni ovat kaukaa menneestä.
Isäni työpaikka oli Ylitornion opistossa vuosina 1953-1959. Esikoinen oli syntynyt Satakunnassa, minä ja kaksi seuraavaa Torniojokilaaksossa, viides meistä Pohjanmaalla ja kuopus etelässä.
Vietimme äskeisellä matkallamme muutaman yön Ylitorniolla. Se oli tehokasta juurihoitoa. Pystyin palaamaan seudun 50-lukuisiin tunnelmiin hämmästyttävän hyvin.
Asuimme aikoinaan parin sadan metrin päässä opistossa olevassa talossa. Synnyin kyseisen talon makuuhuonessa, jonka ikkunasta oli näkymä Torniojoen yli Luppiovaaralle. Eräs tädeistäni tuli Porista minua hoitamaan ja tekemään muutoinkin töitä Ylitorniolle.
 |
| Luppiovaara |
Parin kolmenkymmenen kilometrin päässä kirkonkylästä on lähdepohjainen Törmäsjärvi. Sen rantamilla asuva perhekunta toimitti polttopuita opistolle. Tätini ja törmäsjärveläisen perheen pojan välille syttyi romanssi, joka johti avioliittoon. Pariskunta muutti myöhemmin lapsineen Satakuntaan, mutta minulla on yhä sukulaisensukulaisia Ylitorniolla.
Vanhempani ihastuivat Törmäsjärveen niin, että he ostivat maapalan sen rannalta ja isäni rakensi sille kesämökin. Sinne kuljettiin veneellä törmäsjärveläisperheen rannasta. Muistan tapauksen, jolloin sää oli niin huono, että äitini ei uskaltanut nousta veneeseen. Hän käveli minun ja siskoni kanssa kilometrien matkan ryteikköistä rantaa pitkin mökille. Isä tuli veneellä. Satoi.
Muistan perämoottorin värin, mieleni tapailee sen ääntä ja polttoaineen tuoksua.
Kun ajoimme vaimoni kanssa Rovaniemeltä Ylitorniolle, poikkesin Törmäjärvellä erään talon ovelle. Oven avasi noin ikäiseni mies. Esittäydyin mieheksi menneestä. Emme ehtineet vaihtaa montaa sanaa, kun hän kutsui minut sisään. Hänen vaimonsakin oli paikalla.
Keskustelimme 50-luvun tapahtumista ja henkilöistä tavalla, joka ei olisi nuorille ylitorniolaisille mahdollista. Tämä oli todella miellyttävä kohtaaminen. Mies oli tätini miehen serkku. Olemme juosseet tenavina Törmäsjärven tantereilla, mutta emme muistaneet toisiamme. Sovimme että tulemme uudestaan.
Nukuimme yön Torniojoen rantamilla olevassa mökissä. Seuraavan päivänä palasimme Törmäsjärvelle. Vietimme mukavan illan. Pääsimme käymään muinaisen mökkimme pihassa. Nykyään sinne pääsee autolla. Elämys oli mieleenpainuva. Olen ollut täällä yli 60 vuotta sitten. Paikan tunnelma oli tuttu. Mökkiä oli laajennettu, mutta ympäristö ja ranta oli sama.
 |
| Mökkirannasta |
Kävimme tapaamassa myös tätini miehen serkkua ja tämän vaimoa, joka on ollut aikonaan pari viikkoa hoitamassa minua. Koimme täälläkin tutuksi tullutta mutkatonta ystävällisyyttä. Isäntä muistutti ulkonäöltään tätini miestä. Juttelimme 50-luvusta kuin eilisestä päivästä.
Kävimme myös perhekunnan kantatalon pihassa. Se näytti samalta kuin silloin ennen. Muistan tapauksen, jolloin perheen pojat korjasivat autoa samassa pihassa. Minä olin uteliaana pikkupoikana seuraamassa edistymistä.
Aikamatkailu tuntuu sittenkin olevan mahdollista.
5 kommenttia:
Onpa kauniit maisemat ja hienot muistot!
Olen itsekin asunut Helsingissä 7 vuotta opiskelujen merkeissä. Kaipaan itsekin välillä takaisin sinne. Olen asunut Uudessakaupungissa, Helsingissä Turussa, Norjassa ja Ruotsissa. Tällä hetkellä koen itseni aika juurettomaksi. Lapsuuden kodissani Uudessakaupungissa koen jotain rauhaa sisälläni, mutta koen,että se on liian pieni paikkakunta.
Voi ihmettä! On teillä ollut ikimuistoinen matka! Olipa hieno juttu, että rohkeasti availit muistojesi polkuja.
Meidän äitimme ja vanhin sisko kävivät Ylitornion opiston. Olen kuullut puhuttavan niistä ajoista. Myös ensimmäinen evakkomatka vanhemmillamme sisaruksinern johti Pellon Turtolaan, jossa siskomme syntyi. Sittemmin v.1950 sotaveteraaneille, joilla jäi koti rajan taakse, tarjottiin valtion lainalla maapalstoja. Vanhempani muuttivat metsän keskelle Oulujoen -Tyrnävän-Kempeleen kuntien rajapintaan. Paikka kuului silloin Oulujokeen, myöhemmin Kempeleeseen. Kymmenkunta rintamiestä Hämeestä, Savosta,Karjaladta, Petsamosta kanta-asukkaineen muodostivat metsän keskelle kylän. He raivasivat pellot. Meille tuli koulu. On se ollut urakka-aikaa ja hatunnoston paikka!
Korjaan: rintamamiestä
Kiitos kommenteistanne! Sellaisiakin ihmisiä on, joiden esi-isät ovat asuneet vuosisatojen aikana samalla tilalla. On vaikea tavoittaa, miltä se tuntuu. Minun perusidenttiteettini on suunnilleen tälläinen: isäni suku on Kannakselta, äitini Satakunnasta, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämästäni Helsingin seudulla. Asuimme Ylitornion ja Nurmijärven välillä vuoden Limingassa ja kaksi vuotta Haapavedellä. Tunnistan nyt, että apsuuteni ja nuoruuteni merkityksellisimmät paikat ovat olleet Nurmijärvi ja Ylitornio. Wealth Product Reviews, ovatko vanhempasi mahdollisesti Petsamosta? Pitkä matka sieltä Kempeleeseen. Jännä kuvio tuo uuden kylän perustaminen eri suunnista tulevien asukkaiden kesken. Pieni sultatusuuni tavallaan.
Lähetä kommentti