Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Vaikuttavaa juurihoitoa pohjoisessa 4



Ruotsin Övertorneå ja Suomen Ylitornio olivat ennen Suomen sodan jälkeistä suurta rajamuutosta samaa kuntaa, jonka kirkonkylä oli Ruotsin puolella oleva Matarenki. Tämä kirkko palveli tuolloin kaikkia ylitorniolaisia.




Övertorneålaisten juuret käyvät hyvin esiin kirkkomaan hautakivistä.



Kirkon urut on rakennettu vuonna 1608 Spandaussa aluperin Turkoholman saksalaista kirkkoa varten.



Övertårneolaisten juuret ovat vahvasti suomalaiset, mutta Matarengin rakennuskanta hyvin ruotsalaiselta verrattuna Ylitornion kirkonkylän vastaavaan. Arkkitehtuuri on erilaista, romanttisempaa ja värikkäämpää. Tämä ei tosin käy ilmi yllä olevasta kuvasta.


Luppiovuori
Kävimme Ruotsin puolella olevalla Luppiovaaralla, jota olen katsonut viiden ensimmäisen elinvuoteni aikana kotimme ikkunasta.




Luppiovaara on kiviainekseltaan merkillinen. Se on lina-graniittia, joka on lohkoutunut kuutiomaisiin muotoihin. Jyrkät seinämät ja tasaiset pinnat ovat sille luonteenomaisia.





Panoraamakuva


Aavasaksalla oli toki myös käytävä.


Alhaalla näkyy tsaarille rakennettu maja, jossa hän ei vieraillut koskaan.





Tnegeliöjoki kiertää Aavasaksaa. Kauempana keskellä Portimojärvi ja vasemmalla aivan taivaarannassa siintää Törmäsjärvi.


Erään ranskalaisretkikunnan muistomerkki


Muistan kerran käyneeni Aavasaksalla lapsena. Sen on täytynyt olla juhannus. Makkaraa paistettiin.



3 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Komeat nuo urut ja muutenkin kirkon sisustus. Itsekin on tullut kierrettyä yksi jos toinenkin hautausmaa ja monen tunnetun henkilönkin hautakivi on tullut käytyä katsastettua. Mielestäni kirkkomaat ovat mielenkiintoisia vierailukohteita.

Sari kirjoitti...

Nuo hautakivet kyllä kertovat paljon oman alueensa historiasta. Siitä syystä kirkkomaat ovat omankin vierailulistan kärjessä aina reissatessa. Övertorneåssa ei tosin ole tullut käytyä, pitää laittaa muistiin.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos kommenteistasi Sari