Vaimoni pitää minusta hyvää huolta, laittaa syömiset valmiiksi ennen lähtöä hommiinsa jne.
Valitettavasti kultaseni luuli saavansa ukkonsa kotiin aivot tavanomaisessa terässä. Niinpä hän oli ajatellut, että laittaa eilisiltana tyylikkään luvun pitkän päivän jälkeen professorilleen ja saa minulta avun asetteluongelmaansa. Vieressä istuin, mutta muuta iloa minusta ei ollut. Meinasi tunnelma riehahtaa, mutta vaimoni on tottunut aina löytämään avun joskakin ja niin kävi nytkin. Sai homman hoidettua. Voin vain hämmästellä.
Aamuksi oli tiedossa valokuvauskeikka. Hänestä piti ottaa kuva johonkin julkaisuun tiettyjen esineiden parissa. Kortisoni oli valvottanut minua yön ja kuvaustaitoni olivat sen mukaiset. Ei oikein tuntunut syntyvän kelvollista, mutta toimitin kuvat kuitenkin sovitusti. Kiitos tuli vastaanottajalta. Jospa kelpasivat.
Päivän kriisi pamahti, kun syödessäni lounasta yllättäen oksensin. Laukesi myös päänsärky, joka liittynee migreenitaipumukseeni.
Soitin osastolleni. Jättivät lääkärille soittopyynnön. Hän soitti ja piti tilannetta aika huolestuttavana. Kysyi voisinko tulla sairaalaan. Sinä päätät sanoin. Aikoi jutella toisen lääkärin kanssa ja palata asiaan. Ilmoitti sitten, että jos saisin juotua aamusta lukien kaksi litraa nestettä kuuteen mennessä ja syötyäkin, voisin jäädä kotiin. Soitan siis kuudelta osastolle ja homma päätetään.
Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti