Minä lienen yksi Suomen surkeimmista hiihtäjistä. Kansakoulun kisoissa taisin olla toiseksi viimeinen. Viimeistä ei edes nimi auttanut, kun oli sukunimeltään Porkka. Uraa ei voi sanoa nousujohteiseksi, koska armeijassa taisin olla viimeinen.
En osaa sanoa, miten edesmenneellä enollani suksi luisti, mutta urheilumiehiä hän oli ja monessa muussakin mukana. Muistan välähdyksen jostakin viisikuusikymmenlukujen vaihteesta, kun menimme hänen kanssaa kadulta korkeassa puuaidassa olevasta ovesta ja sen takaa avautui pallokenttä, jossa miehet pelasivat jalkapalloa sellaisissa tamineissa kuin ne viisikymmenluvulla olivat. Näkymä on jostakin kaukaa menneisyydestä. Sellaista ei voi kohdata enää missään.
Enoni sairastui syöpään, kahteenkin. Toinen niistä oli imusolmukesyöpä vai liekö imukudossyöpä oikeampi nimitys. Sain serkultani hänen diagnoosinsa: matalasti maligni, Stage III A non-Hodgkin-lymfooma.
Opiskeltuani näitä googlettamalla tiedän nyt, että maligni tarkoittaa pahalaatuista, Stage III tarkoittaa aika levinnyttä ja A ettei hänellä ollut kuumeilun jne. kaltaisia oireita. Minun tautini lienee myös tuota tyyppiä A.
Imusolmukesyövät eli lymfoomat luokitellaan kahteen päätyyppiin, jotka ovat Hodgkinin lymfooma ja ei-Hodgkinin lymfooma. Kumpikin sisältää useita alatyyppejä. Ensin mainittu piinaa nuorehkoja ihmisiä sekä 55 vuotta täyttäneitä. Siinä on parempi ennuste. Toisessa sairastuneiden keski-ikä on 60 vuotta, minkä verran minä täytän kesällä.
Jos veikata pitäisi, minulla voisi olla sama tauti kuin enollani. Tiedä sitten, onko näissä näin tarkkaa sukutaipumusta. Pikku hiljaa asia selviää.
Taivasnäkymä meiltä keskustaan päin lokakuussa 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti