Isotärkeälääkäritäti tarvitsee voimakoneen

Minulla on kahtena yönä mennyt pikkutunneille ennen kuin uni on voittanut. Unilääkettä otin kumpanakin iltana ja toisena sain myöhemmin vielä Temesta -pillerin, mikä kuulostaa todella kaukauselta vaihtoehdolta.

Olen intuitiivisesti sitä mieltä, että syy on sängyssäni. En osaa rauhoittua siihen. Vuode on kaikin puolin huipputuote sähköisine ominaisuuksineen ja muuntelumahdollisuuksineen. Se ei kuitenkaan osaa kutsua minua levollisesti seuraansa.

Kun asetun levolle, sänky sähköistää minut valmiuteen, mikä ei taatusti tiedä nukahtamista. Koen pohjan jakaantuneen erilaisiin viriketasoihin ja kaikki asentoni sillä ovat erilaisia virittäytymisiä johonkin.

Toissayönä katselin kaipaavasti vapaata vierussänkyä, jonka pohjaelementit vaikuttivat liikuttavan vanhanaikaisilta. Sinä yönä mietiskelin, kuinka voisimme lastenlasten kanssa kehitellä tänne jotakin kivaa. Lähtöajatukseni oli sellainen, että kun papan voimat ovat vähäiset, lapsukaiset voisivat kaikki tuoda omiaan tilalle. Kun pappa ei jaksa piirtää, lapset jaksavat. Tai jos kamera ei papan käsissä toimi, lasten käsissä se toimii. Kun papasta aika jättää, heihin jää kaikkiin pikkuisen Hessupappaa maan pinnalle taapertamaan.

Sellaistakin ajattelin, että pyytäisin lääkäritätiä kertomaan lapsille, mikä pappaa vaivaa ja miksi pappaan pannaan hirveitä myrkkyjä niin ettei pappa jaksa juuri muuta kuin nukkua.

Voisimme tehdä lastenlasten kanssa vaikka yhteisen voimakoneen. Isotärkeälääkäritäti sanoi papalle, että papan on pakko taistella. Pappa tietää sen muutenkin, kun niin monet eivät haluaisi antaa pappaa syövälle.

Voi olla, ettei voimakone muistaisi aina olla varuillaan ja syöpä voisi silti nielaista papan jonakin sudenhetkenä, mutta papasta olisi kiva ajatella, että sellainen voimakone olisi jäänyt sairaalan siivouskomeroon ja joku lapsi löytäisi sen joskus ja voimakone antaisi sille lapselle paljon jännittäviä ajatuksia juuri, kun lapsi niitä kovasti tarvitsisi.