Yritin varata edullisen harjoittelijaleikkauksen eräästä lähiparturista, mutta olisi ollut vasta torstaiksi tarjolla. En malttanut odottaa vaan pääsin kirjastosta palatessa suoraan pukille vanhaan kantapaikkaani.
Nopeasti lähti tukka. Hienosäätö sitten kesti hieman, koska halusin kaikki pois. Olin positiivisesti yllättynyt. Olin kuvitellut kalloani boksiksi, mutta hiuksista kuoriutuikin oikein nätti kananmuna. "Tukka" näytti mainion äijämäiseltä, kun sänkeä oli vielä jäljellä.
Parturi ei ollut moksiskaan vaikka kerroin syövästäni. Peilistä kuitenkin näin, että hänen kollegansa - nuori nainen hänkin, kuunteli kovin kärsivän näköisenä tarinaani, vaikka versio oli varsin lyhyt. Melkein tuntui, että pitää mennä lohduttamaan. Olisiko "kuolema" tullut ensi kertaa näin lähelle?
Ei kampaus minusta näytä hassummalta sivusta eikä takaakaan.
Kassassa tuli vastaan mukava yllätys. Maksu oli hyvin edullinen, kun kaljun tekeminen käy niin nopeasti.
4 kommenttia:
Tai hänellä oli läheinen, jota ajatteli tuskallisesti. Kaikkivaltiaan huolenpito sinulle edelleen!
Johanna L.
Niin, onhan sekin mahdollista.
Vai olisiko ollut empatiaa...? Oma reaktioni on luultavasti ollut sairaudestasi kuullessani vastaava, täysin empaattisesti. :)
Voi olla niinkin.
Lähetä kommentti