Taktikointia hollitallissa

Veriarvoni katsottiin riittävän hyviksi kotiuttamista varten ja niinpä kirjoitan tätä postausta omassa sängyssäni.

Olen yleensä viihtynyt hyvin yhteishuoneissa sairaalassa, mutta tällä kertaa sellaisessa majailu otti voimille. Kolme potilasta generoi yhteen verrattuna kolminkertaisen määrän hoitohenkilökunnan käyntejä ja toimenpiteitä. Potilaat itse ramppaavat milloin vessassa, milloin tupakalla. Puhetta, puhetta, puhetta ... Paremmissa voimissa ei tämä olisi ongelma, mutta nyt tuntui, että poden hollitallissa. Sanottakoon vielä, että erään yksilön persoona ja käyttäytyminen eivät olleet vailla vaikutusta asiaan.

Muutoin oli mukava olla tutussa paikassa tutun henkilökunnan hoivissa.

Olin niin heikkona tullessani sairaalaan, että minut aateloitiin sorsan käyttöön oikeutettujen vanhusten rälssiin. Oli mukava, kun ei tarvinnut aina lähteä vessaan, kun tarve yllätti. Sitten tunaroin. Annoin sorsan täyttyä ja hoitajien käydä tyhjentämässä sen. Sitten yksi hoitaja katsoi, ettei tuollainen vetele ja vei sorsan pois.

Sitten minulle kävi onni onnettomuudessa. Talossa tapahtui putkihaaveri eikä vessoja voinut käyttää. Kysyin eräältä hoitajalta, voisinko saada sorsan nyt käyttööni ja hän toi sellaisen meille kaikille.  Kohta vessat taas toimivat. Sairaalaväen käytännöllisen ajattelun mukaisesti sorsat jäivät paikalleen, koska nehän kulkeutuvat vähitellen pois potilaiden vaihtuessa sänkysiivousten kautta.

Käytin taas sorsaa, mutta pidin varani. En antanut sen täyttyä vaan tyhjensin sen itse hyvissä ajoin. Taktiikka toimi. Vasta tänään yksi hoitaja huomasi sen. Sorsa oli noin puolillaan. Hän kävi tyhjentämässä sen ja sanoi, että jos olisi hänen vallassaan, hän veisi sen pois.

Jotakin mielenkiintoista psykologiaa asiaan liittyy. Molemmat hoitajat ovat aika nuoria. Miksi kuusikymppisen äijän sorsan käyttö ärsyttää noin? Ehkä he mieltävät sen vähintään kahdeksankymppisten käyttöesineeksi. Ovat oikeassa. Potilaan liikkuvuuden vuoksi on hyvä, että hän käy vessassa asioillaan.

Tällaisen laiskanpulskan potilaan mielestä sorsa kuuluu niihin asioihin, jotka tekevät elämästä pikkuisen mukavampaa.


Olemme menossa viettämään juhannusta Suomenlinnaan erään ystäväpariskunnan kanssa. Tukikohtamme on hostelli, jossa olemme kaksi yötä. Suomenlinnassa on mukava kulkea pitkin ja poikin. Mikä neuvoksi, kun askeleeni on hidas ja toimintasäde lyhyt? Vaimoni on selvittänyt, että Hertsikan sairaalasta saa lainata pyörätuolin. Yritän suhtautua asiallisesti. Näillä veriarvoilla pyörätuoli on järkevä ratkaisu.