Vaipoissa

Ölen aiemmin todennut saavani demonstraatiota elämisestä vanhuksena. Kun veriarvot ovat menneet huonoiksi, käveleminen on ollut varmaan kuin satavuotiaalla. Olen saanut nauttia pyörätuolin kyydistä, sekin yleensä vanhuksen elämää.

Viimeisin tuttavuus tällä tutkimusmatkalla vanhuuteen on vaippa.

Ripuli jatkuu ja jatkuu. Peräpääni on niin nopea ja arvaamatonkin, että en ole aina ehtinyt pytylle ajoissa. Ulostaminen tuntuu olevan tiukassa suhteessa virtsaamiseen, koska vaikka tuntisin vain virtsaamisen tarvetta, peräpää haluaa olla innolla mukana kemuissa ja yleensä ensin.

Näistä syistä minulla on vaippahousut jalassa. Hyllyssä on ollut lisää, mutta ovat nyt loppuneet. Täytyypä pyytää lisää.

Vaippahousut ovat malliltaan sellaiset, mitä käytetään vähän isommilla lapsilla, joilla saattaa tulla haavereita nukkuessa, isommat vain.

Joku niuho näyttää vieneen minulta sorsan. Sillä ei tosin nyt ole väliä, koska minun on varmuuden vuoksi kuitenkin käytävä tuossa yksityisvessassani.

Oleminen on nyt odottelua, että tulisi jokin selvyys tämän taudin syyhyn ja että pääsisivät parantamaan sitä täsmähoidoin. Nyt kai mennään olettaman varassa. Huomenna pitäisi ulosteviljelyn valmistua. Siitä sen viimeistään pitäisi selvitä.

Eilen kävi eräs ystävä vierailulla. Se oli mukavaa, kiitos hänelle. Minä tosin saatoin olla tylsä isäntä, kun saatoin nukahdella hänen läsnäollessaan. Hänet oli puettu futuristiseen asuun ennen kuin hän pääsi eristyshuoneeseeni.