 |
| Grassalkovichin palatsi |
Gödöllössä
Eilinen päivä kruunasi tähänastisen olemisemme Unkarissa. L haki meidät eilen Gödöllöön, jossa tapasimme unkarilaisen ystävämme S:n. L on S:n poika ja olemme tavanneet hänet edellisen kerran 80-luvulla jolloin perhe vieraili luonamme Espoossa. Silloin L oli vasta ohittanut vaahtosammuttimen koon. Perheen kaikki kolme lasta ja isä asuvat Suomessa. S hoitaa äitiään Gödöllössä.
S ja hänen ystävänsä - myöskin S - emännöivät meille kaikille sekä eräälle suomalaiselle pariskunnalle - MT ja S - hyvän lounaan paikallisessa ravintolassa. Ehkä on jo turha lisätä, että toista lämminta ateriaa emme taaskaan tarvinneet saman päivän aikana.
Keskustelut tapahtuivat suomeksi. Gödöllön varmasti merkittävin nähtävyys on valtava palatsi, jonka aatelismies Antal Grassalkovich rakennutti 1700-luvulla. Myöhemmin Unkarin hallitus lahjoitti palatsin Itävalta-Unkarin keisari Franz Josefille ja hänen vaimolleen Sisille, jotka pitivät sitä loma-asuntonaan. Vierailimme palatsissa lounaan jälkeen. Olimme etuoikeutettuja, koska kaima-S esitteli meille palatsin ammattitaitoisesti sujuvalla suomen kielellä. Hän ei ole opas ammatiltaan, mutta on esitellyt palatsin useasti ennenkin.
Palatsista siirryimme S:n kotiin, jossa saimme kahvia ja teetä herkullisten leivonnaisten keralla. Tapasimme myös L:n Transilvaniasta kotoisin olevan vaimon I:n, joka - ehkä jo arvaattekin - puhui uskomattoman hyvää suomea.
Vierailun lopuksi palasimme L:n ja I:n kyydissä Pestiin. Päivä oli oikein mukava.
Palaan näihin aiheisiin vielä tuonnempana.
Tarpeellinen lepopäivä
Tänään törmäsin siihen tosiasiaan, että olen vielä toipilas. Olimme suunnitelleet tätä päivää lepopäiväksi, mihin olin kuitenkin ajatellut sisällyttää piirtämistä. Ollessamme lounaalla yhdessä kadullamme olevista ravintoloista, jouduin huomaamaan, että piirtäminen on jätettävä. Vastoin suunnitelmiamme palasin majapaikkaamme lepäämään. Turistin työt saavat rajoittua tähän ravintolalounaaseen tänään. Vaimo lähti kävelylle kaupungille.
Tunsin psyykeen ja fysiikan tarvitsevan palautumista. Olemme olleet liikkeellä joka päivä, vaikkakin maanantaina vain läheisessä Pyhän Tapanin puistossa. Matkapäivä, liikkeellä oleminen ja uusi ympäristö jne. ovat kuluttaneet voimavarojani.
Yritän levätä tekemättä mitään ja samalla välttää nukahtamista varjellakseni unirytmiäni. Nukahdin illalla ilman unilääkettä, mutta heräsin yöllä enkä saanut ihan heti unta. Aamupäivällä väsytti niin, että otin päiväunet. Vaimo teki seuraa.
Yritin rajata tämän postauksen pituutta säästääkseni voimiani. Huomenna taas uusiin seikkailuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti