Vaimon valmistujais- ja minun 60-vuotisjuhlat ovat tänään kolmelta. Mukava nähdä paljon ystäviä ja sukulaisia. Kun juhla-aikaa suunniteltiin ajattelin olevani jo hyvin jaloillani tähän aikaan. Niin ei näytä käyneen. Olen huilaillut tänään jaksaakseni olla juhlissa mukana. Täytyy ehkä käydä välillä lepäämässä.
Uudesta työterveysketjusta otettiin yhteyttä. Lääkäri haluaa tavata minut alkavalla viikolla ja seuraavalla viikolla kokoontuu isompi kööri miettimään työhönpaluutani. On todella vaikea arvioida milloin onnistuu.
Mietityttää menevätkö kaikki oireet ohi vai jääkö taudista jotakin pysyvää kuten voimattomuutta tai muuta sellaista.
Päähänikin on alkanut kasvaa hentoa karvaa. Saapa nähdä saanko harmaan, ohuen tukan.
2 kommenttia:
Onnea ja iloa teille molemmille. Olen seuraillut tarinoitasi, oppinut tosi paljon "vierellä kulkijana", ymmärrän monet asiat taas paremmin...hidasta on toipumisesi, ajattelen kyllä tuota työpalaveria, ehtiskö sitä pitää tuonnempana...olet niin väsynyt vielä ja puolikuntoinen, onko mieltä? Tietysti keskustelut aina avartaa(?), no, menee niin kuin menee, sun jaksaminen ja toipuminen on nyt tärkeintä, hitaasti mutta varmasti. Joko veriarvot on saatu kohilleen?Mulla päättyyy yksi elämänvaihe:olen pitänyt kahden vuoden aikana yhden vuoden, kolmessa erässä vuorotteluvapaata, tänään on viimonen pv, huomenna työt, aika epätodellinen olo täälläkin ilmansuunnalla!Paljon mahtuu tuohon 359 päivään, suruja, iloja, työtä, tapaamisia, lastenlasten hoivaa, ym, ym....jos kaikki laittais paperille, ei kukaan uskois, että niin paljon on tapahtunu!Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa. Voimia sulle edelleen ja jaksuja!Terveisin K.Pohojanmaalta
Kiitos K. Pohojanmaalta! Hyvä kai pitää se palaveri, että koululla tietävät missä mennään. MInäkin pidin kymmenen vuotta sitten vuorotteluvapaata vuoden verran. Oltiin Puolassa, Walesissa ja Kreikassa. Teki hyvää.
Lähetä kommentti