Juhlat menivät oikein hyvin ja jaksoin ihmeen hyvin. Tänään olenkin nukkunut suunnilleen koko päivän. Aamulla luin lehden ja nukuin. Lounaan jälkeen taan nukkumaan. Tuntuu hassulta, kun kello alkaa olla kuusi ja päivä on mennyt nukkuessa. Illalla on tulossa vieraita, joten yöunet ovat sitten seuraavat.
Aloitimme kolmen tienoissa ja noin kymmeneltä lähdettiin. Ruokailun jälkeen oli kaunis juhlapuhe. Sitten siskoni muisteli lapsuuttamme kuvien kera. Vanha ystävämme kertoi opiskeluvaiheista Turussa, kunnen kirkon puolelta tultiin muistuttamaan alkavasta musiikkihartaudesta. Poistuimme tilasta. Osa meni kirkkoon ja osa turinoi pappilan viehättävässä sisäpihassa. Tauon jälkeen opiskelumuistelo saatettiin loppuun. Juhlakaluna itsetuntoni vahvistui, kun tavan mukaan niin kehuttiin. Illan mittaan oli laulua eri muodoissa. Yksin, kaksin, kuorona ja yhdessä. Lapset esittivät teräväkatseisen näytelmän vaimoni ja minun elämästä. Komiikkaa siitä tuli väkisin, kun tiedetään kohteet. Kahvitkin juotiin monien herkkujen kera.
Palautteesta päätellen vieraat viihtyivät ja minullakin oli mukavaa. Tauon jälkeen minua väsytti, mutta sitten jaksoin taas. Ehkä ystävien lempeä ja sydämellinen läsnäolo antoi minulle voimia. Läheistenkin.
Huoltopuolikin toimi oikein hyvin.
Purkujen aikana väsähtänyt pappa istui pihassa ja katseli lastenlasten kisailua. Tuintui mukavalta ajatella, että noissa energisissä pienissä elämäni jatkuu, kun aikani koittaa.
Sydämelliset kiitokset teille kaikille, jotka teitte nämä juhlat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti