Tänään pidettiin palaveri työterveyslääkärin luona. Mukana oli pomoni ja eräs toinen henkilö koulustani.
Tarkoituksena oli suunnitella paluutani töihin. Meillä on koulussa käytössä neljän jakson lukuvuosi. Olin huomannut, että minulle oli suunniteltu toiselle jaksolle huomattavasti vähemmän opetusta kuin muille. Tämä teki työmme helpoksi. Näillä näkymin palaan töihin toisen jakson alussa eli lokakuun loppupuolella. Näin ei tarvita osa-aikasairauslomaa puskuroimaan paluuta.
Jos minulla on vaikeuksia selvitä kolmannen jakson työkuormasta, joudun olemaan kymmenen päivää sairauslomalla ennen kuin voin saada osa-aikasairauslomaa. Luulisin tuolloin olevani jo aika hyvässä kunnossa.
Ei voi kuin ihmetellä toisten luontaista taitoa laittaa maukasta ruokaa. Mainitsin, että meille tuli eilen niin omatoiminen vieras, että laittoi ruokaa meille kaikille. Hänen alkuruuaksi laittamansa parsakeitto oli uskomattoman hyvää. Pääruokakin oli erinomaista. Hän tulee meille huomenna uudestaan ja aikoo laittaa lounasta. Kyllä meidän kelpaa.
Hain kirjastosta Unkaria käsitteleviä kirjoja. Nyt voimme alkaa valmistautua lomamatkaan. Toivottavasti jaksan lukea.
Mainitsin alkukesästä tapahtumasta, joka oli silloin liian tuore täällä kuvattavaksi. Nyt on vettä virrannut Vantaassa sen verran, että voin kertoa tuon koomisen tapahtuman, jossa me - kaksi aikuista - käyttäydyimme kuin pahaiset teinit. Onko teille käynyt koskaan vastaavaa?
Olimme menossa ystäväperheen tyttären rippijuhlaan. Minä sain päähäni, että en itse halua tulla mukaan, mutta vaimo voi mennä edustamaan perhettämme. Vaimo ei tähän suostunut. Aikamme intettyämme vaimo lähti bussille ja minä sanoin jääväni siihen, missä olimme. Varmistimme vielä tekstiviesteillä, että hän istuu jo bussissa ja minä napotan autossa.
Siirsin auton vähän kauemmaksi, ettei juhlapaikan väki huomaa minua. Noin tunnin kuluttua aloin pehmetä. Ehdotin vaimolle, että voisin hakea hänet ja voisimme mennä molemmat juhliin. Vaimo oli mennyt vanhimman poikamme huusholliin ja vietti siellä aikaansa kälymme sekä lastenlastemme seurassa. Ei suostunut. Sanoin, että ajan sitten kotiin.
Päätin sitten mennä katsomaan juhlapaikaksi harkitsemaamme paikkaa, joka on pienellä saarella Kulosaaren ja Mustikkamaan välissä. Sieltä lähdettyäni huomasin, että minulla ei olekaan kotiavaimia taskussani. Pudonneet? Takaisin äskeiseen paikkaan. Ei löytynyt.
Puhelu vaimolle. Saivat houkuteltua minut pojan huusholliin. Sieltä tarkoitukseni oli ajaa yksin Viikinmäkeen katsomaan, olisiko avaimet pudonneet sinne. Vaimo tulikin mukaan.
Väijypaikkani Viikinmäessä oli pian katsastettu. Avaimia ei näkynyt. Ajoimme kotiin.
Avaimet olivat kirjahyllyn reunalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti