Olin eilen äijäillassa Espoossa. Puoli tusinaa miehiä istui iltaa keskustellen kiinnostavista aiheista. Paistettiin makkaraa. Osa saunoikin. Oli oikein mukavaa.
Pitkän tovin keskusteltiin Ukrainan tilanteesta ja Suomen puolustuskyvystä. Saimme syvyyttä aiheeseen, kun mukana oli yksi armeijan edustaja.
Bisneksessä kehotetaan välttämään politiikkaa ja uskontoa keskustelun aiheina. Kun emme olleet kauppaa tekemässä, saatoimme viipyä politiikan jälkeen vielä uskontoon liittyvien aiheidenkin piirissä.
Kolmas teema oli trauma. Yksi läsnäolijoista oli paneutunut syvällisesti aiheeseen ja kertoi siitä.
Saapa nähdä tuleeko äijäillalle jatkoa. Järjestin itse kerran sellaisen. Silloin keskustelu oli hieman väkinäistä eikä jatkoakaan tullut. Luin sitten jostakin ihmissuhteita käsittelevästä teoksesta samanlaisesta tapauksesta. Siinäkään ei tullut jatkoa. En muista mitä syitä asetelman epäonnistumisherkkyydelle mainittiin.
Eiliseen saattaa tulla jatkoa. Sattui niin, että keskustelijoiden kemiat sopivat hyvin yhteen. Puheenvuoroista oli runsauden pulaa. Toinen myönteinen piirre oli keskustelujen avoimuus. Ystäväni, jonka kyydillä olin mukana, pohti jo, että voisi kutsua porukan koolle.
Tänään olen nukuskellut pitkin päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti