Makuaistini on suunnilleen palannut ennalleen, mutta kuumat juomat eivät vieläkään oikein maistu. Emme ole ostaneet täkäläiseen majapaikkaamme kahvia ollenkaan, kun vaimokaan ei sitä juo. Kaupungilla nautin kuitenkin espressoa ja cappuccinoa. En tiedä, onko tämä makuasia vai tottumiskysymys.
Uni ei tule
Unen tarpeeni tuntuu vähentyneen. Nukkumisongelma on muuttunut siten, että en tahdo saada unta illalla. Ehkä elimistöni hakee tasapainoa ja säännöllisyyttä. Joudun käyttämään unilääkettä, mikä ei ole hyvä asia.
Höppänä konttaa
Kerroin kuinka yritän ryhdistäytyä tavaroiden pitämisessä järjestyksessä. Meillä on täällä piuhakokoelmamme helposti löydettävissä hyllyllä. Eilen tuli tiukka paikka, kun aioin ladata videokameran akkuja ja aioin ottaa asianomaisen piuhan hyllyltä. En sitä siinä nähnyt. Etsin pitkin ja poikin huushollia. Konttasin lattialla. Ei näy. Miten ihmeessä se voi kadota näin pienessä asunnossa.
Vihdoin tajusin. Olin etsinyt mieleni silmissä kännykkälaturini näköistä piuhaa. En ollut hoksannut sitä, vaikka se oli aivan näkyvillä välittämässä virtaa kännykkääni. Tarvitsemani videokameran latauspiuha oli juuri siellä missä pitikin eli hyllyllä. Haasteita tässä riittää - kemoaivoille (?).
Ö
Unkarin kielessä käytetään paljon ö-kirjainta, mikä antaa sille omanlaistansa luonnetta. Meidät on kutsuttu tänään vierailemaan Budapestin ulkopuolelle paikkaan, jonka nimi on Gödöllö.
Nuoruus vs. miehekkyys
Eräs FB-kommentaattori sanoi minun olevan oikein miehekkään näköinen eilisessä kuvassa. Tulikin tiukka valinnan paikka - nuoruus vastaan miehekkyys. Ehdin jo ostaa höylän ja vaahtoa. Taidan antaa parran olla, kun lapsenkasvoisuudesta olen niin paljon saanut kuulla. Vähän siistin viiksiä.
2 kommenttia:
Tätä blogia on kiva seurata. On mukavaa, että syöpä ei vie ihan koko elämää, sinulla on ollut energiaa myös muille asioille. Hyvää jatkoa ja hehkeää yhteiseloa. Kyllä myös lapsen syöpä koettelee avioliittoa, ainakin meillä mentiin vuosi ihan sumussa. Sitä jotenkin henkisesti hyytyy vakavan sairauden takia ja tämä saattaa etäännyttää puolisoita toisistaan. Mutta teilläkin alkaa toivottavasti parempi kausi. Kaikkea hyvää!
Kiitos lämpimästä viestistäsi! Lapsen syöpä on varmasti jotakin aivan erityistä. Minun isoveljeni kuoli leukemiaan ennen syntymääni. Minusta tuntuu etteivät vanhempani ole vieläkään täysin toipuneet kokemastaan.
Lähetä kommentti