Menin sitten hullujenhuoneelle

Vein vaimoni Bulevardille ja menin sitten hullujenhuoneelle. Tarkemmin sanoen entisen Lapinlahden sairaalan ylilääkärin asuntoon, jossa on Seppo Fräntin omasta taidekokoelmastaan poimimista teoksista koostuva näyttely Haava. Fränti oli aikoinaan julkisuudessa, koska hän oli toinen Jolon saarella Filippiineillä olleista terroristien vangeista.

Poikkesin mennessäni Helsingin ortodoksisen seurakunnan hautausmaalla, joka oli matkani varrella.

Kun saavuin näyttelyn ovelle, kännykkäni ilmoitti virran olevan vähissä. Jotenkin tunaroin niin, että kännykkä sammui ja luulin virran jo loppuneen. Jäi kuvat ottamatta näyttelystä. Kun palasin autolle, sain kuitenkin kännykän päälle ja parkkiajan lopetettua Easyparkin palvelun kautta.

Näyttely on karu ja niin on ympäristökin. Tilat ovat remonttia vailla. Joissakin kohdissa on kaivettu ilmeisesti alkuperäista lattiaa näkyviin. Tilojen kattoa on laskettu. Rakennelmaa oli yhdessä kohtaa purettu siten, että Engelin suunnittelema sisäkaton muoto näkyy.

Hyvin monissa teoksissa oli ahdistunut tunnelma. Liekö Fränti koonnut tarkoituksella sellaisia teoksia rakennukseen, jossa on varmasti koettu suurta ahdistusta aikoinaan. Suurin osa taiteilijoista oli minulle tuntemattomia. Mukana oli pari Elina Merenmiehen teosta. Hän oli Risto Nordellin äskettäin ortodoksisen seurakunnan tiloissa pitämässä taiteilijahaastattelussa mukana. Oli siellä yksi Åke Mattaskin. Tunnetuin näyttelyluettelon elävistä taiteilijoista lienee Teemu Mäki.