Pimeyden ytimessä

Olen löytänyt osaston kirjastosta merkillisen kirjan. Se on Aino Kuusisen omaelämäkerta "Jumala syöksee enkelinsä". Kirjoittaja oli Otto Wille Kuusisen vaimo. Otto Wille K. oli ankara vallankumousmies, joka toimi talvisodan alussa Terijoen nukkehallituksen pääministerinä.

Minulle Komintern on ollut sanana tuttu, mutta en ole tiennyt sen sisältöä. Kuusisen kirjan avulla selviää, että organisaatio oli eri maiden kommunististen puolueiden yhteisjärjestö, jonka tarkoituksena oli vallankumouksen levittäminen. Se oli muodollisesti demokraattinen, mutta käytännössä se oli Neuvostoliiton talutusnuorassa ja sai siltä pääasiallisen rahoituksensakin.

Aino Kuusinen toimi Kominternin virkailijana. Kirjoittajalle oli kommunismin mädännäisyys valjennut. Hän olisi halunnut elää moraalisesti, mutta joutui alistumaan kommunismin aatetta priorisoivaan moraaliin.

Aino Kuusinen joutui pitkäksi ajaksi vankileirille toisin kuin entinen puolisonsa. Hän katkeroitui siitä ettei hänen ex-miehensä yrittänyt toimia hänen hyväkseen. Kirja on kiinnostava, koska sen tekijä on toiminut Neuvostoliiton puolue-eliitin keskuudessa, mutta kertoo avoimesti järjestelmän julmuudesta ja sen heikkouksista. Hän on kirjoittanut teoksen, kun hän on onnistunut palaamaan Suomeen.

Kirjasta käy ilmi kuinka etuoikeutettua elämää eliitti vietti. Ainakin Aino Kuusinen sai matkustaa ja asua leveästi matkoillaan. Kiirettä ei ollut. Kirja kuvaa Stalinin vainoja kafkamaisen lakonisesti. Ihmisiä vain katosi, eikä heistä saanut juuri puhua. Kuusinen kertoo onnettomista Amerikkaan muuttaneista suomalaisista, jotka lähtivät aatteen elähdyttäminä etsimään vielä parempaa onnea järjestelmästä, jolla ei ollut tulevaisuutta. Stalin tuhosi massoittain ihmiselämiä harhaisessa paranoijassaan.

Otto Wille K. oli aatteellinen mies ja oli mitä ilmeisemmin lähellä Stalinia. On poikkeuksellista, että hän on selvinnyt Stalinin vainoista. Se kertoo hänestä itsestään. Hänen kättensä on täytynyt olla veren punaamat.

Aino Kuusinen saa toimia useassa eri kohteessa ulkomailla. Näin hänelle syntyi vertailupohjaa Neuvostoliiton ja muiden maiden järjestelmien välille. Hänen silmänsä avautuivat.

Leninin oppien mukaan tietty maa on valmis vallankumoukseen, jos se täyttää tietyt ehdot. Maan työväestöllä pitää mennä huonosti ja maassa pitää toimia riittävän vahva kommunistinen puolue. Suorastaan koominen on kertomus siitä, kuinka Saksassa vuonna 1923 masinoitu vallankumous meni mönkään. Maahan oli salakuljetettu aseita. Oli sovittu tietty aika kumouksen alkamiselle. Moskovassa odotettiin sähkettä, joka vahvistaisi tapahtuman. Sitä ei vain kuulunut.

Kävi ilmi, että kolmea Berliinissä toimivaa vallankumousjohtajaa oli alkanut jänistää. Yhtäkkiä Saksa ei heistä ollutkaan kypsä vallankumoukseen. He päättivät siirtää vallankumousta. Kun sitä siirrettiin, sitä ei tullut ollenkaan. Hampurissa toiminut johtaja ei tiennyt siirrosta ja oli alkanut tositoimiin. Ruumiita syntyi. Pääpukarit ilmestyivät Kuusisten asuntoon riitelemään siitä, mitä oli tapahtunut.

Kommunismi voisi mahdollisesti toimia, jos ihmiset olisivat enkeleitä. Mutta he eivät ole.