Muuttuminen potilaasta toipilaaksi on ollut minulle iso käänne. Hoitojen aikana olin optimistinen ja luulin, että niiden jälkeen toivun nopeasti. Nyt olen ymmärtänyt, että toipuminen kestää kauan ja syövän tai hoitojen aiheuttamia vaivoja saattaa jäädäkin. Ehkä vähitellen totun ajatukseen.
Levon ja tekemisen suhde
On vaikea tunnistaa, mikä on levon ja tekemisen oikea suhde. Tiedostan "pipon kiristymisen" signaaliksi siitä, että olen hyvin väsynyt. Täällä lomalla uudessä ympäristössä on virkistävää käydä tutustumassa eri kohteisiin. Toisaalta sekin vie voimia. Pelkkä sängyssä makoilu on kuitenkin puuduttavaa ja tahdon nukahdella, mikä ei ole hyväksi unirytmille. En tahdo jaksaa lukea kovin paljon. Keskittymistä vaativa puuhailu - kuten bloggaaminen ja maalaaminen - on mukavampaa, mutta sekin kuluttaa voimia. Vaativa laji tämä lepääminen.
Tänään minulla on ollut taas päänsärkyä ja huonovointisuutta. Varmaan unilääkkeilläkin on osuutensa asiasta. Viimeistään kotona pitää siirtyä sellaiseen malliin, että jätän unilääkkeet ja yritän nousta säännöllisesti samoihin aikoihin oli uni tullut aikaisin tai ei. Ehkä nouseminen on siten helpompaa, kun unilääkkeiden tuoma pöhnäinen olo jää.
Parisuhdetaitoa
Opimme vaimon kanssa tietyn parisuhteeseen liittyvän asian tänään. Ei ole hyvä vedota omiin vaivoihin, kun pitää päättää jonkin asian tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Minussa sellainen saa aikaan syyllisyyttä ja ahdistuksen tunnetta. Vaimo taitaa olla hieman parempi oman ratkaisun ajamisessa, mutta silloin voi tulla riitaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti