Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Väsymyksestä, psykedeelinen tila, Kauhujen talo ja syvältä riipaiseva muistomerkki

Syöpäkokemuksia

Kaksi syövän kokenutta kommentoijaa kertovat, että he ovat kärsineet väsymyksestä hoitojen jälkeen. Toinen mainitsee univaikeudetkin. Yksi kommentoija suosittelee yhteyttä Syöpäyhdistyksen tukihenkilöön. Se onkin hyvä idea. On hyvä saada lisää kokemusperäistä tietoa, jotta voi suhtautua realistisesti tulevaan.

Psykedeelinen puoliuni

Otin eilen illalla suosiolla unipillerin, mutta se ei riittänyt. Jouduin jonkinlaiseen puoliunimaiseen psykedeeliseen tilaan kuten joskus käy. Heräsin parin tunnin päästä tuosta surrealistisesta maailmasta. Sitten jouduin ottamaan puolikkaan lisää. Tänään aivoni ovat sitten olleet kohmeiset.

Kauhujen talo

Vierailin eilen Terrorimuseossa. Vaimoni kävi sillä aikaa lähellä olevassa Lizstin kotimuseossa. Terrorimuseo on samassa talossa, jossa toimi Unkarin natsipuolue ja sen jälkeen kommunistien turvallisuusorganisaatio. Aiheina ovat molempien aatteiden aiheuttamat hirveydet. Museossa on runsaasti videoita, joista merkittävä osa on kauhuja kokeneiden kertomuksia. Ne ovat järkyttäviä ja avaavat todellisuutta mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Videot ovat kovin pitkiä, mikä tekee paneutumisesta aika työlästä. Oli kiinnostavaa nähdä autenttista filmimateriaalia Unkarin kansannoususta vuonna 1956.




Museossa on myös esineistöä teemojen ajoilta. Hissikyyti toisesta kerroksesta alas oli erikoinen. Hissi laskeutui hyvin hitaasti. Kun se lähti liikkeelle, seinällä olevassa videoruudussa mieshenkilö alkoi selostaa perustellisesti, kuinka hirttotuomio pantiin täytäntöön. Esitys päättyi kun tultiin perille. Aika hiljaista porukkaa me hissikyytiläiset olimme.




Talossa olevia sellejä on rekonstruoitu entiseen tilaansa. Karuja ovat. On myös kidutustila. Esillä on piiskoja ja jokin sähkölaite. Yhdessä tilassa oleva hirsipuu saattaa olla aito.



Riipaiseva muistomerkki

Kävimme sitten katsomassa muistomerkkiä, joka on puhuttelevin koskaan näkemäni. Unkari onnistui pysyttelemään pitkään suojassa valtionhoitaja Horthyn johdolla toinen maailmansodan aikana. Tämä suojeli myös maan juutalaisia. Lopulta natsit kuitenkin miehittivät maan. Muistomerkki kuvaa tapahtumaa, jossa juutalaisia heitettiin kylmään Tonavaan.

Lauantaina tapaamamme M tunsi - nyt jo edesmenneen - henkilön joka oli noiden heitettävien joukossa. Osa ja hän heidän joukossaan pelastui, kun viime hetkellä Sveitsin suurlähettiläs tuli paikalle ja ehti antaa osalle jonkin vapauttavan dokumentin.

M kertoi, että juutalaiset ammuttiin jokeen. Matkaoppaat kertovat, että heidät heitettiin.





2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pysäyttävää. Onko nuo kengät jotenkin pultattu maahan? -anikó-

Heikki Honkala kirjoitti...

En tullut tutkineeksi. Varmaankin.