Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tarvitsemmeko lisäravinteita?

Media on pullollaan terveydenhoito-ohjeita. Merkittävä osa niistä koskee ruokaa ja lisäravinteita. Yksi linja esittää, että oikein valitusta ravinnosta saa suunnilleen kaiken mitä tarvitsee. Sitten on rintama, josta tarjotaan erilaisia lisäravinnevalmisteita ja perustellaan niiden tarvetta vakuuttavasti.  

Saattaa olla poikkeustilanteita, joissa yksittäisen henkilön ravintotasapaino on syystä tai toisesta järkkynyt ja tarvitaan erityisvalmisteita. Olen taipuvainen ajattelemaan, että useinmiten lisäravinteista ei ole juuri hyötyä, jos ruokavalio on kunnossa. 

Onkohan ihmisen psyykkinen rakenne sellainen, että helposti huolestumme siitä, olemmeko tehneet tarpeeksi terveytemme eteen. Silloin purkkiin tarttuminen ehkä tuo turvallisuudentunnetta. 

Mietin miten yksi päätyy luottamaan yhteen, toinen toiseen ja kolmas kolmanteen valmisteeseen. Usein valinta perustunee jonkun ystävän tai tuttavan suositukseen. Nämähän vaikuttavan merkittävästi muihinkin valintoihimme. Alkuperäisen ostoperusteen täytyy kuitenkin olla lähtenyt jostakin muualta, ehkä mainoksesta tai jostakin artikkelista. Näissä on ehkä osattu vedota turvallisuusargumentteihin.

Usein vedotaan tutkimuksiin. Saatetaan sanoa pyöreästi, että "tutkimusten mukaan" kannattaa tehdä sitä tai tätä, mutta ei kerrota, mitä ne tutkimukset ovat. 

On hämmentävää, että toisaalta tutkimusten mukaan emme juuri tarvitse lisäravinteita ja toisaalta tutkimusten mukaan tarvitsemme yhtä ja toista. 

On myös ajattelutapa, jota minun on erityisen vaikea tavoittaa. Tutkimuksiin vetoaminen saattaakin vähentää luottamusta. Jokin tuote tai aine tuntuu erityisen houkuttelevalta, vaikka sen hyötyjä ei ole voitu osoittaa tutkimuksellisin menetelmin. Saatetaan vähätellä tutkimuksen merkitystä.

Ei tutkimuskaan ole kaikkivoipaa, mutta mitä muutakaan meillä on. Tutkimus on käsittääkseni perustaltaan sitä, että selvitetään saavatko henkilöt a,b,c,d jne. avun kun käyttävät valmistetta X. Jos kukaan ei saa, miten voi silti uskoa sen voimaan?

Nykyään tiedostetaan placebon merkitys. Ihmisen terveys voi kohentua, vaikka saatu hoito tai valmiste ei ole sinänsä vaikuttanut mitään. Ilmiön sanotaan johtuvan siitä, että ihmisen usko saa hänen oman tervehtymisjärjestelmän toimimaan. Voidaan vedota siihen, että mitä väliä keinolla on, jos se auttaa. Niinpä.

Ihminen voi saada kohennusta mieleensä siitä, että on tehnyt ongelmaksi kokemalleen asialle jotakin, jonka uskoo auttavan. Ehkä muinoin on käytetty loitsujakin tästä syystä.

Vetoaminen turvallisuusperusteisiin on vahva peruste tehdä bisnestä. Osa perustuu vankkaan näyttöön, osa ehkä ei. Bisnes sinänsä on ok, mutta mutta ...

Monimutkainen asia. Ota tästä nyt selvää.

Ei kommentteja: