Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Maailma rakentaa muureja

Matkailen mielelläni Berliinissä, joka on lähihistoriansa vuoksi poikkeuksellinen suurkaupunki. Toisen maailmansodan jäljet näkyivät kaupungissa pitkään. Näkyvät vieläkin.

Nyt kun maailmassa suunnitellaan ja rakennetaan muureja, on syytä ajatella Berliiniä.

Dokumenttielokuva "Historia: Berliinin muuri" kertoo, kuinka kaupungin länsiosa eristettiin yhtenä elokuisena yönä vuonna 1961. Minä olin tuolloin seitsemänvuotias. Mieleeni ei ole jäänyt mitään tuosta päivästä. Asia oli varmaan pikkupojalle liian kaukainen.

Viime maailmansodan seurauksena liittoutuneet jakoivat Saksan neljään valvontavyöhykkeeseen. Samoin tehtiin maan pääkaupungille. Neuvostoliiton valvomasta maan itäisestä osasta tuli kommunistinen valtio.
 
Rajalle tehtiin piikkilanka-aita yhdessä yössä. Muutaman päivän kuluttua sen tilalle alettiin rakentaa muuria. Rajan pituus oli 155 kilometriä. Rajan sulkemiseen tarvittiin 40.000 itäsaksalaista. Toimenpidettä vartioivat panssarit Länsi-Berliinin ulkopuolilla.

Maailma pidätti hengitystään. Berliinin kaupunginjohtaja Brandt oli vihainen, kun liittoutuneet päättivät reagoida vain järjestämällä partiointia rajalla. Jonkun yksittäisen ihmisen erehdys olisi saattanut käynnistää kolmannen maailmansodan.

Berliinin muuri murtui vuonna 1989.

Berliinin muuri oli kääpiö muinaisen Kiinan muurin rinnalla. Satutko tietämään, että Kiinan muureja piti tehdä useita. Tiettyyn paikkaan tehty muuri on tarpeellinen vain aikansa.

Muureja rakennetaan linjoille, joiden toisella puolella koetaan olevan jotakin pelottavaa tai epätoivottua. Entisaikoina myös kaupunkien ympärillä piti olla muurit. Muuri on oikeastaan toiseuden symboli. Me olemme tällä puolella ja toisella puolella ovat ne muut. Juutalaisia on eristetty omiin kaupunginosiinsa. Sittemmin juutalaiset ovat eristäneet palestiinalaisia Gazan kaistalle. Sielläkin erottaa muuri ihmisiä toisistaan. Yhdysvaltojen pian virkaan astuva presidentti kertoi kampanja-aikana rakennuttavansa muurin maansa ja Meksikon välille.

Nykyään pystytetään aitoja pakolaisia vastaan. Näitä tehdään sekä verkoista että kirjaimista. Suomi on laittanut sanoja sellaiseen järjestykseen, että pakolaisia voidaan häätää maasta niiden nojalla.

Meille suomalaisille on oma kulttuurimme tärkeä, tietenkin. Nykytilaa ei voida kuitenkaan pakastaa. Korvaani tarttui tänään radiosta sen suuntainen ajatus, että onhan tänne ennenkin muutettu. Nykyinen Suomi on seurausta siitä, että tänne alkoi jääpeitteen vetäytymisen jälkeen siirtyä ihmisiä muualta.

Tänne on tultu eri suunnista. Mitä se suomalaisuus on? Minäkin olen hybridi. Pidän itseäni siitä huolimatta kovin suomalaisena. Suomalaisten itäinen ja läntinen geeniperimä poikkeavat toisistaan. Minussa on ne molemmat. Olen seurausta siitä, että tänne on tultu eri suunnista.

Muurit tulevat ja menevät.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka kauan te hyvät ihmiset aiotte toistaa samaa virttä. Berliinissä oli just oikein mukavaa menoa eikä pelolle saa antaa valtaa. Kun katsotte peiliin niin näettekö tyhmyrin?

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos viestistäsi. En koe olevani pelon vallassa, mutta asioita voi pohtia. En ole mielestäni ollut pelon vallassa syöpänikään suhteen, vaikka olenkin pohtinut, mihin tauti saattaa johtaa. Pelko on ihmisen luonnollinen tunne. Pelon vallassa oleminen kuulostaa hysteerisyydeltä eikä minulla ole juuri taipumusta sellaiseen. Ehkä asetin sanana siten, että sen voi lukea niin kuin luit. Sana tyhmyri viitannee älykkyysosamäärään. En ota omaani kantaa tässä.