Vaimoni syö juurekset mieluummin raastettuina. Niinpä hän osti raastinkoneen.
Halusin kokeilla laitetta. Otin sen paketista. Käyttö vaikutti yksinkertaiselta. Laitteen kyljessä on pyöreä reikä, johon asennetaan teräpidike. Se koostuu muovisesta tötteröstä ja putkimaisesta syöttösuppilosta. Tötteröön voi valita sopivan raastinterän. Ne ovat korin muotoisia ja kirkkaan värisiä: keltainen, violetti, vihreä, vaaleansininen ja punainen. Mukana tuli lisäksi muovinen työnnin juuresten syöttämistä varten.
Valitsin osan numero kuusi, jonka nimi on "violetti raastinterä". Kiinnitys kävi käden käänteessä. Tähän asti olin selvinnyt ihmeen hyvin.
Kuorin nauriin ja pilkoin palasia tuuttiin. Koneen päällä on iso on/off-painike. Pidin painiketta pohjassa ja survoin työntimellä nauriin palasia terää vasten.
Laite ei alkanut sylkeä hienoa raastetta ulos. Terä söi huonosti nauriin palasia. Painoin työnnintä voimakkaammin. Ihmettelin, pystyykö vaimoni käyttämään laitetta. Painoin pääni kättäni vasten, jotta saisin lisää painovoimaa. Aines tilsaantui terään ja naurismehua erittyi. Homma edistyi heikosti.
Sain nauriista aikaan jonkinlaista mössöä. Vaimoni huomasi minun laittavan liikaa syötettä tuuttiin kerrallaan. Sain opastusta. Laitoin varovaisemmin porkkanapala-annoksia syöttösuppiloon. Vaihdoin terän osaan numero kahdeksan, joka kantaa nimeä "keltainen karkearaastinterä".
Saimme lounaan lisukkeeksi vähän epämääräisen näköistä raastetta.
Aina kun raastemyllyä on käytetty, pitää terät puhdistaa ja koneesta kaivella muut perskeet, kahta virkaa hoitava suppiloesine huuhtoa ja laittaa kaikki osat omille paikoilleen. Aloitettaessa kone pitää tietysti kasata toimintavalmiiksi.
Keittiön on hyvä olla kunnolla varustettu. Siellä laite nyt seisoo smoothie-koneen vieressä. Milloinkahan niihin innostutaan seuraavan kerran.
Juurekset voisi tietysti näppärästi kuoria ja raastaa riivinraudalla manuaalisesti suoraan lautasille, mutta onhan se komeaa, kun koneita käytetään.
Humanisteissa on eroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti