Kyselen joskus kieli poskessa , miksi on tärkeää saada nahkapallo kahden tolpan väliin silloin, kun vastassa on 11 henkilöä estämässä sitä. Senhän voi viedä sinne joskus toiste, kun ketään ei ole estämässä. Lisäksi pallon voi silloin laittaa maaliin niin monta kertaa kuin haluaa.
Miksi on tärkeää saada jokin esine johonkin paikkaan?
Kyse on leikistä, toiseudesta, sopimuksen teosta ja liiketoiminnasta. Kun sivukylän edustajat pelaavat kirkonkylän joukkuetta vastaan, halutaan näyttää "noille toisille, kuka on kuka. Me vastaan nuo muut. Tässä tapauksessa yhdistävä ja erottava tekijä on asuinpaikka.
Kun kylän pojat pelaavat jalkapalloa satunnaisissa kokoonpanoissa, kyse on leikistä. Kun sitoudutaan samoihin sääntöihin, mitättömälle asialle saadaan merkitys. Tietty esine yritetään saada kolmiulotteisessa avaruudessa tiettyyn paikkaan tiettynä aikana riittävän monta kertaa.
Maailmaan on syntynyt joukkueiden hierarkia. Mitä parempi pelaaja olet, sitä maineikkaampaan joukkueseen ja vaativampaan liigaan pääset pelaamaan. Sinusta voi tulla miljonääri, mutta todennäköisesti et menesty niin hyvin. Tässä tapauksessa toiseus ja samuus määrittyvät sen mukaan, miten joukkueet ostavat pelaajia.
Tällä hetkellä Venäjällä samuus ja toiseus perustuu kansalaisuuteen. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että nahkakuulan perässä juoksisi köyhät miehet. Kukin kansakunta valitsee mukaan parhaat mahdolliset pelaajat.
Fanitus on minulle aika outo ilmiö
Miksi jonkin tietyn joukkueen menestys on niin äärettömän tärkeää? Mitä väliä sillä on, kuka voittaa? Miten tamperelainen päättää, kannattaako Ilvestä vai Tapparaa jääkiekossa?
Jalkapallobisnes ei menesty ilman uskollisia faneja ja sponsoreita. Nämä maksavat lystin.
Kansallistunne on minulle ymmärrettävämpi motiivi kuin jonkin seuran kannattaminen. Yritykset sponsoroivat menestyäkseen liiketoiminnassaan, mutta miksi kantaa fanina jatkuvasti rahaa jonkun tietyn joukkueen kassaan? Kai siinä on kysymys viihtymisestä ja samastumisesta. Me vastaan nuo muut, taas kerran.
Myönnän innostutuvani seuraamaan lätkäkisoja, jos Suomi menestyy. Minun on vaikea analysoida, mistä se johtuu. Kai kansallistunne on istutettu minuun jo kansakoulussa. Luultavasti Suomen käymät sodatkin vaikuttavat taustalla. Olen niin umpisuomalainen, että samastuminen ja puolen valitseminen ovat itsestäänselvyyksiä.
Jalkapallon MM-kisoja on mukava seurata, koska kansallistunne ei piinaa mieltä. Paras voittakoon. Myönnän sympatiseeraavani espanjalaista jalkapalloa. Taidokasta syöttöpeliä seuraan mielelläni. Ehkä se on jonkin asteista fanitusta.
Eikä se jalkapallo taida edes olla oikeata nahkaa, tuskin nahkasohvatkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti