Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Syvällä Ruotsin historiassa

Juhannusaatto ja kulttuuripäivä. Aamulla sää näytti surkealta. Tuuli voimakkaasti ja satoi. Iltapäivällä oli jo kaunis kesäpäivä.

Lähdimme päivällä etsimään juhannutankoa ja siihen liittyviä juhannusmenoja. Seudulla oli useita tarjolla. Valitsimme lähimmän.

Paikalla oli väkeä, mutta tunnelma ei ollut ihan sitä, mitä etsimme. Juhannutanko oli pystytetty, muutoin meininki oli lähinnä lasten ulkoiluttamista. Musiikki tuli nauhalta eikä kansallispukuja näkynyt. Muutamalla naisella oli kuitenkin juhannusseppele päässään. Paikalle odotettiin Pelle Svanslösiä, joka on paikallinen sankari. Pekka Töpöhäntä - sadut on kirjoitettu Uppsalaan.

Jatkoimme matkaa seuraavaan juhannusjuhlapuistoon. Siellä ei kuitenkaan näkynyt kuin äitejä lapsien kanssa. Juhlat oli ilmeisesti jo lopetettu, jos niitä oli ollutkaan.

Päätimme suunnata kohti Vanhassa Uppsalassa olevia muinaiskumpuja. Kävi ilmi, että aivan niiden lähellä on Disagård, joka on kuin Seurasaari, paitsi ettei ole saari. Vanhoja maalaisrakennuksia ja keskusniityllä juhannustanko. Tämä oli yksi harkitsemistamme paikoista. Tänne meidän olisi pitänyt tulla jo aikaisemmin. Väki oli kuitenkin jo lähdössä ja paikka menossa kiinni. Saimme kierrellä hetken alueella.

Jatkoimme matkaa läheiselle Vanhan Uppsalan kirkolle, jonka vieressä muinaiskummut ovat. Kirkko on ikivanha ja erikoisen näköinen. Tämä paikka on Ruotsin ydinhistoriaa. Emme päässeet kirkkoon sisään, mutta tutustuimme ympäristöön ja kumpuihin.

Taidan kertoa näkemästämme enemmän, kun saan siirretyksi kuvia tähän blogiin.

Kävimme vielä ajelulla Uppsalan keskustassa ja tunnelmoimassa Uppsalan linnan pihalla.

Palattuamme hosteliin, huomasin hukanneeni avainkorttini. Onneksi sain puhelinyhteyden toimistoon ja saimme sittemmin kaksi avaikorttia. Tämä operaatio ei maksanut mitään.

Onnellista juhannusta kaikille!

Ei kommentteja: