Mystinen väsymykseni lienee saanut selityksen

Sain tänään kirjallisena tämänviikkoiset sairaalatoimenpiteet:

• ti vatsan tai kokovartalon tietokonetomografia
• to lääkärinvastaanotto
• pe kokokehon aineenvaihdunnan laaja PET-TT  -tutkimus

Sairaslomani on loppunut. Minulla on tässä jaksossa oppitunteja keskiviikosta perjantaihin. Torstaille ja perjantaille tarvitsen siten sijaisen osalle päivää.

Tunnen olevani suunnilleen toimintakuntoinen joten yllä mainitun ohjelman mukaan varmaan mennään. Leikkaushaava on parantunut hyvin.

Tunnen intuitiivisesti, että syöpää on muuallakin kuin äskettäin leikatussa kiveksessä. Tähän suuntaan viittaa mielestäni se, että minua väsytti luonnottoman paljon ajaessani eilen takaisin Lempäälästä. Minua väsyttää vielä tänäänkin. Jokin kehossani vie voimia. En usko sen johtuvan leikkauksesta. Tunneista uskon selviäväni, kunhan en muutoin revittele.

Minulla todettiin kolme vuotta sitten keskivaikea uniapnea. Sain kyseisenä keväänä CPAP -laitteen, jota olen käyttänyt tunnollisesti öisin ja joka on mittausten mukaan poistanut väsymystä aiheuttavia hengityskatkoja tehokkaasti.

Ennen CPAP -laitteen käyttöä minulla oli suuria vaikeuksia pysyä hereillä auton ratissa tuntia pitempään. Laite on auttanut, mutta ei ole poistanut ongelmaa kokonaan. Eräs kollega otti minusta kuvan viime vuoden lopussa, kun nukuin henkilöstötilaisuudessa.

On ollut erikoista, että olen ollut mallioppilas uniapneapotilaana, mutta olen ollut silti väsynyt. Olen hypännyt työterveysasemallamme ja väsymyksen syytä on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Sieltä sain aikoinaan lähetteen uniapneatutkimuksiinkin. Olen tavannut yhdyslääkäriämme, ravitsemusterapeuttia ja psykiatria. Mahdollinen dementiakin on suljettu tutkimuksin pois.

Nyt syy lienee selvinnyt.


Kirjoitin edellisessä postauksessani Facebookin merkityksestä. Minulla on vanha ja hyvin läheinen ystävä Tomek Grossman, joka on vanhan liiton miehiä sosiaalisen median suhteen. Tulevana kesänä tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta tutustumisestamme. Olimme kesätöissä Tukholmassa kuten oli myös vaimoni Saara. Olen siten tuntenut heidät yhtä kauan. Olimme Tomekin ja hänen vaimonsa Ewan häissä Puolan Wroclawissa vuonna 1976.

Ewan ja Tomekin nuorempi tytär Aga on opiskellut lakia Lontoossa ja elää siellä yhä. Onneksi hän on Facebookissa. Tomek oli saanut jostakin vihiä sairastumisestani ja yrittänyt soittaa minulle monta kertaa ilman onnea. Olin ilmeisesti tunaroinut tiedottaessani hänelle numeroni vaihtumisesta ja antanut hänelle virheellisen numeron. Saara ja Aga pörräsivät Facebookissa myöhään lauantai-iltana. Aga sai Saaralta oikean numeroni ja Tomek soitti välittömästi.

Olen onnellinen hänen soitostaan. Kerroin hänelle viimeiset vaiheeni. Hän rohkaisi ja lohdutti minua, mutta oli samalla realistinen. Tomek on minulle erityinen ystävä. Hänellä on niin samanlainen varustus päässään ja sydämessään, että ymmärrämme toisiamme melkein telepaattisesti. Sanoinkin hänelle, että hän on minulle kuin veli. Hän on myös erittäin tolerantti ja tahdikas, vaikka vakaumuksemme eivät täysin täsmää.

Tomek antoi minulle tehtävän, pilkettä silmäkulmassa. Minun pitäisi pysyä hengissä niin kauan, että voin osallistua Agan häihin. Osallistuimmehan taannoin heidän vanhemman tyttärensä Monican häihinkin. Tomek sanoi soittavansa torstai-iltana uudestaan, koska silloin olen kuullut lääkäriltä hoitosuunnitelmista.

On Agalla jo poikaystävä.


Keskeneräinen työ, jonka olen aloittanut akvarelleilla. Olen jatkanut sitä öljypastelleilla saadakseni väreihin lisää voimaa.