Paratiisin esikartanoissa

Kolme viikkoa sitten perjantaina ajelin kohti Aavan toimipistettä Tapiolassa, johon minulle oli varattu ultraäänitutkimus.

Ennen kuin kerron mitä matkalla tapahtui, haluan sanoa, että en ole usko etiäisiin, homeopatiaan enkä muihin vastaaviin. Olen kuitenkin uskovainen, mikä merkitsee, että uskon olevaisen taustalla olevan jotakin, mihin järkemme ei yllä.

Kuuntelin radiosta Risto Nordellin mainiota musiikkiohjelmaa Riston valintaa. Kuulin yksinkertaisen kaunista musiikkia, joka sai minut kokemaan seisovani onnellisen pelastettuna rantaniityllä. Murheet olivat kadonneet. Odotin jotakin. Varmaan rakkaitani. Tunsin syvää rauhaa ja levollisuutta.

Ultraäänitutkimus tehtiin. Minulle kerrottiin, että minulla on 4,5 sentin pituinen tuumori, jonka laadusta ei voida sanoa mitään. Minulle oli varattu vielä toinen lääkärin tapaaminen. Menin odotusajaksi läheiseen kuppilaan syömään pitaleivän lounaaksi. Taisin myös piirrellä aikani kuluksi.

Kaija Nikkanen osoittautui lääkäriksi, joka oli heti kuin vanha tuttu. Olimme ehkä suunnilleen samanikäisiä ja yhteinen aaltopituus löytyi silmänräpäyksessä. Vaistosin, että hän oli huolissaan. Kerroin, että olimme lähdössä seuraavana päivänä viikoksi lomailemaan Roomaan ja mukaan lähtisi muiden mukana iäkäs isäni, jonka olisi hyvä päästä irti arjesta dementiaa sairastavan äitini hoivaajana.

Kaija etsi urologia samaksi päiväksi, mutta Aavan piiristä ei löytynyt yhtään vapaata aikaa. Hän tuumiskeli hieman muita ketjuja, mutta muisti sitten HUS:issa olevan urologian professorina hänen kurssikaverinsa. Sitten soittamaan ja yhteys löytyikin. Huipulta kerrottiin, ettei yhden viikon aikana tapahdu mitään ja että lomalle voidaan lähteä. Leikkausaika varattaisiin seuraavalle viikolle.

Kaija ohjaili minua viisaasti tekemään kokonaisuuden kannalta hyvän ratkaisun ja lähtemään ensin lomalle, vaikka leikkaus olisi kai voitu tehdä jo seuraavalla viikolla. Toimin ohjatusti.

Halasin Kaijaa hyvästellessäni. Olin niin hyvillä mielin. Siinä on lääkäri, joka elää hetken empaattisesti potilaansa elämää hänen rinnallaan ja tekee parhaansa häntä auttaakseen. Muistelen Kaijaa hyvin lämpimin ajatuksin.

Selvitin tänään mikä Risto Nordellin soittama kappale oli. Onneksi ohjelma löytyi vielä Ylen Areenasta, mutta on siellä enää muutaman päivän (osa alkaa 41-42 minuutin kohdalta). Kyseessä on John Tavenerin sellolle ja orkesterille sävelletyn teoksen Eternal Memory ensimmäinen osa, joka kuvaa luomiskertomuksen paratiisin rauhaa. Youtubesta löydät teoksen tästä.

Tuo näky on antanut minulle paljon lohtua. Se kertoo minulle, että vaikka vastoin tautini ennustetta kuolisin siihen pian, minulle käy hyvin. Voin heittää kaikki murheet ja jättäytyä lunastajani turviin. Minulla on vain hyviä vaihtoehtoja. Jos en kuolekaan, saan seurata lastenlasteni varttumista viettää aikaa heidän kanssaan.

Sain leikkauspäivän iltana kukkalähetyksen, joka oli työtoveriltani. Toivotuksena oli "Rauhallista mieltä ja positiivista toipumista". Se lämmitti kovasti mieltä kuten esimerkiksi Facebookin kautta saamani runsaat lohdutukset ja kannustukset. Ikuistin kimpun tänään yllä olevaan akvarelliin, jonka viemme vaimoni kanssa siskonpoikani ja hänen morsiaimensa kihlajaislahjaksi. Ehkä hieman vielä vahvistan teosta. Nautin sen tekemistä.